Browsing Category

Sisustus

Vanha rouva muutti työhuoneeseen

. 0 Kommentit .

Meillä käytiin taas kerran pientä huonekaluvalssia. Kyllästyin työhuoneessamme olleeseen tiikkisenkkiin ja niinpä kannoimme sen tilalle yläkerrassa olleen vanhan rouvan. Lipasto on alunperin hankittu juuri tälle paikalle ja nyt kun sitä katsoo, niin kyllähän sen kuuluu olla juuri tuossa.

Minun piti ihan kaivella blogin historiaa, että miltä tämä lipasto näytti meille tullessaan ja löytyihän se, täältä voit käydä kurkkaamassa hänen arvokkuutensa alkuperäisen ulkomuodon. Yksi viikonloppu siihen meni, mutta oli se sen arvoista. On näihin meidän huonekaluihin kyllä uponnut muutama muukin viikonloppu, sen verran monta meidän talon huonekaluista olemme entisöineet.

Muutenkin tämä blogi on kyllä osoittautunut viime päivinä käteväksi paikaksi. Moni asia, jota minulta on kysytty, on löytynyt blogini historiasta, oli se sitten ulkomaalin sävy tai paperitähtien teko-ohje. Jotain hyötyä tästä dokumentoinnista on siis ollut.

Minulla on mielessäni taas yksi projekti ja kun täydellinen yksilö löytyy, aion vakavissani toteuttaa aikeeni. Vielä ei sopivaa ole löytynyt, mutta nettikirpparit olen syynännyt päivittäin läpi ja olen varma, että joku kaunis päivä hän vielä tulee sitä kautta vastaan. Pidän peukkuja itselleni, pitäkää tekin.

Valot tuo tunnelmaa

. 0 Kommentit .

Moikka, miten viikkosi käynnistyi? Meidän leveyspiireillä aamulla nurmikko oli hetken valkoinen, mutta päivän aikana sade sulatti lumikerroksen pois. Tai voisiko sitä enemmänkin kutsua räntäkerrokseksi. Voi että kun tämä syksy vaihtuisi pian talveksi.

Otin muutaman kuvan meidän keittiöstä, siellä kun oli jotenkin niin ihana valo. Muuten kyllä viikonloppuna oli aika pimeää ja hämärää. Esimerkiksi sunnuntaina yritin ottaa asiakkaalleni kuvaa taulustani, mutta siitä ei meinannut tulla mitään, koska verannalla, joka on talomme valoisin huone, oli uskomattoman hämärää ihan koko päivän ajan. Kolmelta oli pakko laittaa valot päälle, huh. No mutta onneksi sain kuvat kuitenkin viimein matkaan ja asiakaskin oli tyytyväinen.

Nostin tosiaan viime viikolla (puolisoni kommenteista huolimatta) tähden keittiön ikkunaan. Tähti oli viime vuonna työhuoneen ikkunassa, mutta nyt halusin tuoda tuollaista lämmintä tunnelmaa myös keittiön puolelle. Tuo ikkuna on kadun puolella, joten ehkä siitä on jotain iloa ohikulkijoillekin. Taidan joutua hakemaan vielä pari tähteä lisää, sen verran kivoja nuo minusta ovat ja näytti siltä, että Ikealla on edelleen tätä samaista mallia myynnissä.

Lunta tosiaan kyllä kaipaan ja valoisuutta, vaikka kyllä tähän hämärään jo alkaa tottumaan. Jotenkin tänä vuonna tuo pimeys ei ole iskenyt ihan niin voimalla päälle, kuin viime vuonna. Ehkä siihen on vaan osannut varautua paremmin? En tiedä, mitä olen tehnyt eritavalla kuin aikaisemmin, mutta tänä syksynä olen pyrkinyt vähentämään stressiä, liikkumaan enemmän ja tuplannut D-vitamiinin saannin. Tähän kun yhdistää muuten terveelliset elämäntavat ja oikeanlaisen ravinnon sekä muistaa rentoutua ja vähän herkutellakin, niin kaamos on selätetty. En tiedä toimiiko muilla, mutta minulla toimii.

Minun muuten piti viikonloppuna ripustella jo verannallekin valot, mutta enhän minä sitten ehtinyt. Viikonloppu oli taas niin täynnä ohjelmaa; töitä, asioiden hoitoa, opiskelua ja isänpäiväkahvittelua puolisoni isän luona. Siinä ne pari päivää taas hurahtivat ohi. Näin maanantaina onkin jo hyvä aloittaa seuraavan viikonlopun odottelu… :)

Kivaa viikon aloitusta!

Hetki ennen valojen virittelyä

. 0 Kommentit .

Kuten aikaisemmin kerroin, nostin ensimmäisen kausivalon jo ikkunaan. Tänä vuonna myös verantamme saa valaistuksen, mutta vielä en ole ehtinyt valojen virittelypuuhiin. Jospa sitä viikonlopun aikana sitten…

Calluunojen avulla saa ilmeen hetkessä hieman talvisemmaksi.

  

Nostin verannallemme muutaman calluunan ja pari pehmoista tyynyä. Ilme muuttui heti hieman talvisemmaksi. Vuosi sitten verannallamme oli säilytyksessä Stadion kalusteet ja ilme oli joulun alla paljon talvisempi. Täällä on lisää kuvia verannastamme vuosi sitten.  Tavoistani poiketen, lisäsin tuolloin näköjään hieman punaista muuten niin vaalean terassin ilmeeseen. Saa nähdä, mitä tänä vuonna keksin. Ainakin valot viritän ja tuo Berliinin joulumarkkinoilta tuomani tähti pääsee myös ikkunaan. Toistaiseksi se saa olla vielä vintin uumenissa.

En ole varsinaisesti ”jouluihminen”, mutta pidän siitä rauhasta, mitä ne muutamat päivät tuovat mukanaan. Itse ainakin odotan tuota aikaa todella innolla, koska saan pitää joulun yhteydessä myös muutaman päivän loman. Omat perinteet ovat myös muotoutuneet vuosien saatossa. Monta vuotta on tullut vietettyä ulkomailla, mutta oma koti on luonut rauhoittumiselle aivan uudenlaiset puitteet ja sen vuoksi haluammekin viettää tänä vuonna joulun Suomessa. Toki Euroopan joulumarkkinoilla täytyy pyörähtää, mutta joulun ajan olemme tosiaan ihan omassa kotona. Aika ihanaa. :)

Mutta vielä en ala fiilistelemään joulua sen suuremmin, tarvotaan nyt tämä marraskuu ensin alta pois!

Kivaa viikonloppua! <3

Pehmeän utuisia sävyjä ja arkea

. 0 Kommentit .

Minua on viehättänyt viime aikoina kaikki pehmeän utuiset sävyt, sellaiset saven ja hiekan sävyt. Varsinkin kaikki mattapintainen on saanut silmäni kiilumaan. Koti on kovin syksyisessä asussa edelleen. Otin kyllä esiin vintiltä laatikon, jossa ovat kaikki vähäiset joulukoristeeni ja hieman talvisemmat esineet. En koristele kotiani sen suuremmin, edes jouluna, mutta yhden tähden nostin jo ikkunaan. Puolisoni mielestä kaikki valot ovat JOULUvaloja ja minulle ne taas ovat kausivaloja, jotka tuovat kaivattua lohtua sekä tunnelmaa tähän marraskuiseen pimeyteen. Sain jo hyväksynnän Instagramin puolella, että tähden nostaminen ikkunaan on todellakin ok tässä vaiheessa vuotta. :)

Täällä blogissa on ollut hiljaista johtuen siitä, että minulla ei ole oikein ollut mitään sanottavaa. Kuulostaa ihan kamalalta, mutta kun elämä kulkee toistuvasti samoissa uomissa, on tarttumapintaa käsiteltäviin asioihin aika vähän. Arkeni on oikeasti aivan todella tylsää, kiireistä, mutta tylsää ja siitä ei oikein hirveästi irtoa kerrottavaa. Jos kirjoittaisin päivä kanssani -postauksen, olisi se miltei identtinen kaikkina viitenä arkipäivänä viikossa. Kiireiden ja rutiinien täyttämää.

Onneksi tämä kaikki on vain väliaikaista ja toivottavasti minulla on jossain vaiheessa jotain järkevääkin kirjoitettavaa tälle puolelle. Tällä hetkellä kun illat ovat puhtaasti asioiden tutkimista ja niistä kirjoittamista, ei päässä oikein enää liiku yhtään mitään kaiken sen informaation käsittelyn jälkeen. Onneksi Instagram-tilini sentään päivittyy, koska sinne ei sen suurempia tarinoita tarvitse kirjoitella. :)

Kivaa torstai-iltaa, pian viikonloppu on jo ovella!

Marraskuun tuntua

. 0 Kommentit .

Niin vaan pääsivät kukkaset sisälle suojaan pakkaselta, nimittäin pakkasmittari huiteli viikon aikana parhaimmillaan -10 asteessa. Minä jo arvasin, että talvi ei tullut jäädäkseen. Vesisade pyyhkäisi eilen lumet mennessään ja nyt marraskuu tuntuu oikeasti marraskuulta, ainakin pimeyden puolesta!

Viikonloppu hurahti taas nopeasti ohi. En muistanutkaan miten pyhäinpäivä vaikuttaa kauppojen aukioloaikoihin ja juuri silloin, kun olisin halunnut käydä kaikissa mahdollisissa erikoisliikkeissä, olivat ne kaikki suljettu. No, ensi viikonloppuna uusi yritys. Onneksi sentään meidän vakio brunssipaikkamme oli auki, ihan turhaan ei siis keskustaan suunnattu.

Kesän kauniisti palvelleet hortensiat pääsivät talvehtimaan.

Sunnuntaina viimeisteltiin meidän pihatyöt, nyt puput eivät pääse rouskuttamaan puunrunkoja ja terassikalusteetkin ovat nostettu varastoon. Sain myös idean vähän muuttaa huonekalujen paikkaa ja yhtä lipastoa taidettiin kantaa nyt toista kertaa yläkerrasta alakertaan. Täytyy myöntää, että se on kyllä kuin luotu tuolle nykyiselle paikalleen, ihan kuin sen olisi aina kuulunut olla siinä. Huonekalujen pyörityksen lisäksi, minulla on muutenkin ilmassa sellaista sisustuslevottomuutta ja remontointimielitekoja. Tiedätkö sellaisen tunteen, kun mikään ei näytä kivalta ja mieli tekisi myydä kaikki pois ja aloittaa sisustaminen kokonaan alusta…

Sateesta ja synkkyydestä huolimatta, iloa uuteen viikkoosi!

Rintamamiestalon keittiössä

. 0 Kommentit .

Voi että, miten kivalta tuo kerrasta humpsahtanut talvi on tuntunutkaan. Vaikka lenkkipolut ovat olleet melko liukkaita (johtuen myös sileäksi juostuista lenkkareistani), olen silti nauttinut ulkoilmasta täysillä. Valoisuudesta ehtii nippanappa nauttimaan noin viisi minuuttia, kun ryntää töiden jälkeen suoraan ulos.

Vaihteeksi muuten kuvia meidän keittiöstä. Jotenkin meidän keittiö on hankala kuvattava, koska siellä ei ole yhtään ehjää seinää. Valoisa se onneksi on, koska ikkunoita on kahdella seinällä. Talomme on siis perinteinen rintamamiestalo, jonka ympäri pääsee huoneesta toiseen kiertämällä. Keittiössäkin on siis kaksi oviaukkoa kahden ikkunan lisäksi. Jotenkin sitä itse sokeutuu omiin nurkkiin ja tuntuu, että mikään ei oikein näytä hyvältä. Aina pitäisi olla jotain kohtaa muuttamassa tai huonekalua siirtämässä.

Ompelin vaihtelun vuoksi pellavasta pöytäliinan.

Vaikka nykyään pinnalla tuntuu olevan mustat, modernit ja avohyllyjä sisältävät keittiöt, olen kyllä todella iloinen siitä, että meidän keittiö on aikanaan toteutettu hyvin ajattomalla tyylillä. Varmaan olisin itsekin valinnut hyvin samankaltaista sävymaailmaa, mattavalkoista ja lämpöä puun muodossa. Muuttaessamme taloon, uudistimme vain pintoja ja keittiöön valitsin tuon koivutapetin, johon en ole tähän päivään mennessä kyllästynyt. Tapetti onkin sopivasti 50-luvulta, aivan kuten talommekin. Onneksemme keittiötä ei tarvitse ihan heti olla remontoimassa.

Pieni pintaremontti on kyllä välillä häivähtänyt mielessäni, mutta taidan suosiolla odottaa kevääseen. Sen taas tietää, mitä kepposia lisääntyvä valo saa aikaiseksi… :)

Kukat paperipussissa

. 0 Kommentit .

Huomasin, että minulla oli jäänyt julkaisematta verannan viimeiset syystunnelmat. Näiden kuvien jälkeen pelargoniat muuttivat talvehtimaan ja tunnelma vaihtui jo hieman talvisempaan suuntaan… myös talon ulkopuolella! :)

Tiedän, että ensilumen kiljuminen kaikkien kanavien kautta on todella raivostuttavaa, mutta minkäs teet. Valoisuus on niin tervetullutta, että se ansaitsee pienimuotoisen hypetyksen. Näyttää kyllä siltä, että loppuviikosta lumipeite on muisto vain ja pimeys ottaa taas vallan, mutta niin kauan kun lunta on, niin aion nauttia siitä. Tosin viikonloppuna tein viimeisiä pihatöitä räntäsateessa sormet ja varpaat kylmänä sekä märkänä ja täytyy myöntää, että en kyllä silloin nauttinut ulkona olemisesta, en sitten tippaakaan. Mutta työt tuli tehtyä ja nyt alkaa piha olemaan valmis talven tuloon. Tosin saunarakennuksen lumiesteet täytyy vielä tilata ja asentaa ja muutama pihakaluste siirtää varastoon, mutta muuten kaikki suuremmat työt ovat nyt tehty.

Kyselin Instagramin puolella, millaista sisältöä seuraajani haluaisivat nähdä enemmän Instagram -tililläni ja sain vastaukseksi, että sisustus ja taide tuntuisi kiinnostavan eniten. Haluaisin kehittää blogianikin ja tuottaa mielenkiintoisempaa sisältöä myös tänne, mutta ajankäyttö on tällä hetkellä sen verran rajallista, että olen joutunut hieman nipistämään blogin sisällöstä. Välillä olen miettinyt, että lopetan koko blogin ja muutan sivustoni puhtaasti taidettani tukevaksi sekä keskityn vain sosiaalisen median kanaviin. Olen kyseenalaistanut sen seikan, että tukeeko tämä blogi sitä, mitä oikeasti rakastan tehdä… Lopullista lopettamispäätöstä en ole vielä tehnyt.

Koska blogini ei ole kaupallisuuteen perustuva, enkä bloggaa minkään portaalin alla (en ole ikinä edes joutunut miettimään sellaista vaihtoehtoa), on tämä puhtaasti minun harrastukseni. Koska myös valokuvaus on rakas harrastukseni, en oikein keksi muuta kanavaa, jonka kautta voisin jakaa kuviani.

Hankalia asioita, joita olen joutunut viime aikoina punnitsemaan… :)

Näiden syksyisten kuvien myötä toivotan sinulle mukavaa viikon aloitusta! <3

Iloisia yllätyksiä ja kiitollisuudesta

. 0 Kommentit .

Ajattelin tulla vielä moikkaamaan näin viikonlopun kynnyksellä. Viikko taas hujahti ohi. Tuntuu, että elän vieläkin syyskuussa, vaikka marraskuu jo kolkuttelee ovella ja eipä tuohon jouluunkaan enää kauaa ole. Bongasin muuten jo ensimmäiset kausivalot. Onko sinusta liian aikaista viritellä jo valoja? Itse taidan odotella marraskuulle ja joulukuussa laitan tähdet ikkunoihin. (Vaikka vähän jo mieli tekisi ripustella valoja eri puolelle taloa, ihan vaan sen tunnelman vuoksi.)

Osa muraateista on jo sisätiloissa, osa verannalla. Taidan viikonlopun aikana siirtää loputkin kokonaan sisätiloihin.

Itseasiassa ”marraskuu” kolkutteli eilen kirjaimellisesti meidän ovelle… Meillä on ollut hieman flunssaa ilmassa ja itsellänikin oli eilen melkoisen vetämätön olo, joka paikkaa kolotti ja päänsärky veti kulmakarvat kurttuun. Fiilis ei siis ollut kovinkaan korkealla, vaikka yleensä torstai-ilta on sellainen ”Ollaan ihan lähellä viikonloppua, jee!” -ilta. No. Siinä iltahämärässä ovikello soi ja oven takana minua odotti ihana yllätys. Naapurin rouva toi minulle puutarhastaan kukkakimpun, jonka hän oli kerännyt pakkasen tieltä pois. Itkuhan siinä meinasi tulla, kiittelin häntä ja kerroin, kuinka hän pelasti päiväni. :’)

Joskus ne pienet teot tai sanat, ovat niitä suurimpia. Olen itsekin huomannut ja kokenut tämän ja olenkin suunnattoman iloinen sekä kiitollinen kaikesta siitä palautteesta, mitä olen saanut. Vaikka ne ovatkin ihan pieniä juttuja, niin minulle ne merkitsevät hurjasti.

Vaikka maalaaminen onkin minulle vain ”sivutyö”, teen sitä intohimoisesti ja kyllä minun täytyy myöntää, että koen välillä paineita siitä, että ovatko tauluni riittävän hyviä tai täyttävätkö ne niille asetut kriteerit. Taitavia tekijöitä ja harrastelijoita on niin älyttömän paljon nykyään, että koen välillä jääväni jalkoihin. Jos tämä olisi ansiotuloni, niin sitten ehkä olisin hieman huolissani ja varmasti panostaisin enemmän osaamiseni markkinointiin, mutta sitten tästä kaikesta menisi ”maku”. Myös se perimmäinen syy, miksi maalaan tauluja, menettäisi merkityksensä. Se ei ole raha tai liukuhihnatyöskentely, vaan ikuisena esteetikkona haluan luoda jotain kaunista.

Nämä taulut lähtivät tällä viikolla uuteen kotiin. Varsinkin tuosta rantaa kuvaavasta taulusta sain hurjasti positiivista palautetta. kiitos!

Olen halunnut pitäytyä omassa tyylissäni ja tavaramerkkini on öljyväri, koska rakastan ja olen aina rakastanut sen tuomaa tekstuuria. Tekstuuri syntyy useista maalikerroksista ja tykkään maalata paksuilla väreillä. Tämän vuoksi tauluni kuivuvat hitaasti ja niitä ei voi ihan heti vaan ”nostaa kyytiin”. Tiedän, että monelle odotus saattaa olla liikaa, mutta tässä asiassa minun on hieman hankala joustaa. Hyvää kannattaa odottaa?

Öljyväreissä on jotain taianomaista, klassista, minua. Rakastan työstää öljyvärejä palettiveitsellä ja suurehkot teokset ovat selkeästi vahvuuteni. Rakastan muutenkin suuria teoksia, siis muiden tekemänä. Ne ovat vaikuttavia, niitä et voi ohittaa vaan ne pysäyttävät katsojansa väkisin. Minä jopa rakastan öljyvärien tuoksua (tätä ei sitten tarvitse käsittää väärin), samoin kuin mäntysuovan tuoksua, jolla puhdistan siveltimet. :) Rakkauteni öljyväreihin syttyi jo vuosia, vuosia sitten ja ensimmäisen öljyvärimaalauskurssin jälkeen se oli menoa. Terkkuja Marko-opelle, mikäli luet tätä. Olen myös todella kiitollinen siitä, että juuri sinä olit opettajani. :)

Mutta hei, ihanaa viikonlopun aloitusta. Niin, naapurin rouva oli muuten oikeassa, tänään aamulla skraapattiin ikkunat ensimmäistä kertaa tälle syksylle. Kyllä se on niin, että talvi se taitaa vaan tulla.

Puutarhan viimeiset

. 0 Kommentit .

Tiedän, että verantamme on esiintynyt blogissani aika paljon viime aikoina. Se on ehkä koko talon valoisin tila ja jotenkin pidän sen tunnelmasta sekä juurikin siitä valosta, joka siellä vallitsee. Verantamme ei ole kokonaan eristetty, mutta vielä näin lokakuussa siellä on melko lämmin tai ainakin lämpimämpi, kuin ulkona.

Kylvin tänä vuonna ensimmäistä kertaa kehäkukkia ja ne hassut kukkivat vielä tällä viikollakin.

Verannalla viihtyvät edelleen niin muraatit kuin pelargoniatkin. Muraattia minulla oli ulkona terassilla monessa asetelmassa ja nyt siirtelin niitä sisätiloihin pienempiin ruukkuihin. Hyvin nuo ovat selvinneet aiheuttamastani shokista, jospa saisin pidettyä ne hengissä talven yli.

Omenasato oli tänä vuonna runsas, mutta harmikseni omenat olivat rupisia ja ne maistuivat paremmin harakoille, kuin minulle. Jospa ensi vuonna olisi taas puhtaampi sato. Sain myös pelastettua muutaman laventelinoksan, mutta muuten yrtit ovat vielä kasvatuslaatikossa. Pitääkin muistaa napsia mintut parempaan säilöön ennen pakkasia ja siirtää timjami sisälle ruukkuun.

Joko puutarhan syystyöt alkavat olla tehty? Minä odottelen, että kaikki loputkin lehdet tippuvat. Haravoin aina enimmät pois ja viimeinen kerros ajetaan silpuksi viimeisen ruohonleikkuun yhteydessä. Hedelmäpuiden ympärille pitää vielä viritellä suojat, puput ovat kokemukseni mukaan aika nälkäisiä talvisaikaan ja ruusutkin täytyy vielä suojata jotenkin pakkaselta. Vinkkejä tähän viimeiseen otan mielelläni vastaan.

Sitten saakin talvi minun puolestani tulla! :)

Anna katseen kuljettaa – uusi taulu

. 2 Kommentit .

Tämän taulun tarkoitus oli luoda seesteinen tunnelma, antaa katseen kulkea pitkin rantaviivaa ja rauhoittaa katsojansa näkemään rannan toiselle puolelle. Siksi sävyiksi valikoitui hiekan sekä harmaan sävyt. Se on mukaelma ”Rantaviiva” -taulustani, jonka maalasin viime keväänä. Kesän aikana kyseinen taulu löysi uuden kodin ja olen nyt saanut maalata sillä samalla idealla uusia, hieman erilaisia teoksia ja tässä yksi niistä.

Teos sai osakseen ihastustelua Instagramin puolella, kiitos hurjasti kauniista kommenteistanne, ne tekivät minut todella iloiseksi. :) Näköjään nämä seesteiset taulut ovat niitä, jotka miellyttävät suomalaisen sisustajan silmää. Kieltämättä tällainen sävymaailma on helppo yhdistää miltei millaiseen sisustukseen tahansa ja tilaan voi tuoda väriä muilla keinoilla, kuten tekstiileillä.

Kivaltahan tuo näyttäisi myös omalla seinällä. :)

Työhuoneellani on käynyt melko vilkas sutiminen ja voi että, tekisin sitä ”työtä” (ei sitä voi työksi kutsua) enemmänkin, mikäli ajallisesti se olisi mahdollista. Tiedän, että onnellisuuden yksi perus lähtökohdista on se, että keskittyy niihin asioihin, mistä nauttii. Niihin, mitkä tekevät onnelliseksi. Kun keskityn maalaamiseen, toivon, että se onnellisuus, jota maalaaminen minulle tuottaa, heijastuu myös sinulle, katsojalle.

Mukavaa viikon puoliväliä!