Liekö syynä viime päivien räntäsateet, mutta mieleni teki maalata jotain sinistä. Oikeastaan tuo taulussa esiintyvä tumma sävy on nimeltään Paynes Grey ja nimensä mukaisesti se tosiaan on sinisenharmaa, todella kaunis sellainen. Olen käyttänyt sitä useassa teoksessani.

Blogini oli pitkään tauolla ja syystä. Kun opiskelin, sain kirjoittamisesta tarpeekseni. Kaiken sen työskentelyn, tutkimisen, laskemisen ja teoreettisen tekstin tuottamisen jälkeen oli pää melkoisen tyhjä. Ei minulla kyllä ollut aikaakaan keskittyä mihinkään ylimääräiseen ja tuolloin blogin kirjoittaminen oli se, josta karsin ensimmäisenä. Kun aloitin tämän blogin reilu neljä vuotta sitten, keskittyi se pitkälti matkustamiseen, sisustamiseen, remontointiin ja huonekalujen kunnostamiseen. Kun nyt mietin itseäni ihmisenä, sisimmässäni olen edelleen visualisti, kaiken kauniin rakastaja, nikkaroija, ideoija ja valokuvaaja, ehkä vähän hedonistikin, mutta silti olen muuttunut näiden vuosien aikana hurjasti.

Olen aikaisemminkin todennut, että en ole koskaan kokenut olevani ”sisustaja”. Vuosia ehkä yritin sulloa itseni siihen genreen, olla jotain, jota en oikeasti ole. Nyt vasta olen ymmärtänyt sen, että en ole tuntenut intohimoa itse sisustamista kohtaan, vaan minua on kiinnostanut enemmän persoonallisuus, kauneus ja erilaisuus – se, että minulla on hyvä olla siellä, missä olen. Ja voi pojat, siihen liittyy paljon muutakin, kuin kaunis ja huoliteltu ympäristö.

En ole ikinä seurannut trendejä, en muodissa enkä sisustuksessa. Lähtökohtaisesti, olen halunnut luoda meille kodin, jossa on hyvä olla ja koska olen visuaalinen ihminen, miksi en olisi tehnyt ympäristöstäni viihtyisää ja samalla jakanut näitä ideoitani muille? Mutta. Nyt minusta tuntuu, että tämä koti on tällä erää valmis, ainakin toistaiseksi. Kodissani ei tapahdu suuria muutoksia – käynnissä ei ole remontteja, ei nikkarointia, enkä halua keksiä tekemistä sen vuoksi, että saisin blogiini materiaalia. Pointtini tässä on se, että koska olen ihmisenä muuttunut ja myös arvomaailmani on kokenut hienoisen muutoksen, ei bloginikaan voi olla jotain sellaista, joka ei edusta minua.

Minulle on tärkeää, että minut otetaan vastaan persoonana, minuna itsenäni ja sen perusteella, mitä sanon tai teen, ei sen perusteella, millainen matto minulla on makuuhuoneessa tai millaisessa talossa asun. Jotenkin sellainen päälle liimattu, pinnallinen materialismi ei houkuta minua yhtään. Tämä saattaa kuulostaa melko tökeröltä kaiken yltäkylläisyyden keskellä, mutta ehkä haluan vähän ravistella ihmisiä miettimään sitä, millä asioilla tässä elämässä loppupeleissä on oikeasti merkitystä? Tämä ei tietenkään pois sulje visualistia sisälläni, ei suinkaan. Haluan edelleen jakaa kauniita asioita valokuvien muodossa, myös niitä sisustuksellisiakin juttuja, mutta en vaan ehkä koe niin tärkeäksi kirjoittaa näistä asioista, kun minulla on paljon painavampaakin sanottavaa. Uskon, että sisustusaiheisia blogeja on tässä maailmassa riittämiin.

Täytyy myöntää, että en lue enää sisustusblogeja, enkä tiedä yhtään, mitä siinä maailmassa nykyään tapahtuu. En koe enää tärkeäksi sitä, millaiset tyynyt koristavat sohvaani ja onko minulla pellavalakanat vai ei, elämäni prioriteetit ovat jossain aivan muualla. Minua kiinnostavat ihmiset, oppiminen, aitous ja taide sekä hyvinvointi kaikissa niiden moninaisissa muodoissa sekä tietenkin – kaikki kaunis. Koska rakastan edelleen valokuvaamista, haluan jakaa kuvieni kautta tunnelmia, ajatuksia ja ehkä myös kokemuksia eletystä elämästä.

Minussa on herännyt halu auttaa muita ja koska ajankäyttöni on rajallista, en ole keksinyt tapaa, kuinka tekisin sen. Sitten mietin, että voisiko lämpimät ajatukset, pienet eteenpäin kannustavat töytäisyt, positiiviset hetket ja elämänkokemuksen kautta hankitut neuvot auttaa muita? Ehkäpä. Koska olen tällainen “hullu taiteilija”, ajattelin ainakin kokeilla, koska minulla on vahva usko siihen, että moni ihminen tarvitsee tänä päivänä tukea.

En ole minkään alan asiantuntija, en todellakaan. En voi kertoa teille asioista ainoina totuuksina. Elettyä elämää minulla kuitenkin on takanani, josta voin kertoa sekä hurjasti kokemuksia, joista oppineena olen viisastunut. Pidän kirjoittamisesta ja pohdin paljon asioita. Haluaisin jakaa näitä ajatuksia ja sen ajattelin tehdä blogini sekä osin myös Instagramin kautta.

Nyt kun opiskeluni ovat ohi (no ainakin toistaiseksi, saa nähdä mistä itseni löydän ensi syksynä) minulla on taas intoa kirjoittaa. Niinpä blogini tulee hieman muuttumaan tulevaisuudessa ja se tulee näyttämään enemmän minulta, oliskohan se nyt sitten enemmän sitä lifestyle -genreä? Haluan kehittää itseäni koko ajan, luen paljon ja suhtaudun elämään uteliaasti, näistä asioista aion siis kirjoittaa tulevaisuudessa kauniiden kuvien sekä taiteeni kera – tietysti.

Kun nyt sivusin tuota itsensä kehittämistä, niin kuvat ovat uudesta taulustani ja näitä kuvia tuijottaessani, minusta tuntuu, että tämä teos ei taida olla vielä valmis. Se kaipaa jotain ja otan sen takaisin telineeseen. Tällaista tämä elämä välillä on – ikuista oppimista.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.