All Posts By

Noora

Yleinen

Vuoristomaisemaa

 . 0 Kommentit .
21.2.2018

Heippa täältä aurinkoisesta ja kylmästä Itä-Suomesta! Minä jo olin siinä uskossa, että superpakkaset jäävät tänä talvena tulematta, mutta toisin kävi. Saa nähdä miten kylmää ensiviikko tuo tullessaan. Minä olen kantanut polttopuita talon nurkat täyteen ja takkaa on lämmitetty joka ilta. Eilen minua palelti hurjasti, pidin tuplavillasukkia ja nukuin kahden peiton alla. Aamulla kurkku tuntui kipeältä, joten liekö orastava flunssa syypää tuohon eilisen palelemiseen.

 

No mutta, sitten hieman uusimmasta taulusta! Asiakkaitteni toiveissa oli, että taulu vie heidät Itävallan vuoristomaisemiin. Niinpä syntyi kuvissa esiintyvä taulu. Maisemaan lisättiin hieman vaaleanpunaista tuomaan pehmeyttä sekä kultaa tuomaan eloa vuorenhuippuihin.

Tänään taas saapui iso lasti kiilakehyksiä sekä kymmenen metriä kangasta, joista alan seuraavaksi kasaamaan maalauspohjia. Sain muuten postaustoiveen, kuinka tauluni syntyvät, mutta en ole vielä ehtinyt dokumentoimaan tällaista projektia. Yritän sen tässä kevään aikana kuitenkin toteuttaa. :)

Nyt teevesi kiehumaan, särkylääkettä avittamaan päänsärkyä ja jatkamaan töitä.  Toivotaan, että selviän säikähdyksellä ja tämä olo ei tästä huonone vaan menee piakkoin ohi. Nyt en ehtisi oikein sairastamaan, on sen verran kiireinen loppuviikko tiedossa. Tosin, tämä kurkkukipu on tehnyt tuloaan jo monta viikkoa, joten näinköhän nyt sitten tauti ottaa minustakin vallan…

Pysykää terveinä, mukavaa loppuviikkoa!

Yleinen

Sisustusta, kevättä, intuitiota ja linnanneitoja

 . 0 Kommentit .
16.2.2018

Olen löytänyt tulevan kevään sävypalettini. Taisin keikahtaa hieman hempeilyn puolelle, kun nappasin tuon lintukuvioisen tyynynpäällisen ostoskoriini. En tiedä mikä minua on aina viehättänyt tuollaisissa herkissä kuoseissa, ehkä olen elänyt edellisessä elämässäni 1700-luvulla linnanneitona Ranskassa jossain upeassa rokokoopalatsissa. Tämän vuoksi varmaan ostin muutama vuosi sitten hetken mielijohteesta huonokuntoiset rokokootuolitkin, vaikka en niin välitäkään kyseisestä tyylisuuntauksesta. Tuolit ovat edelleen minulla. Kunnostin ne ja en raaski luopua niistä vaikka kotonani ei ole mitään koristeellista. Olen myös aina rakastanut simpukoita ja kiviä kerään jokaiselta kesälomareissun rannalta. Tuo rokokoo sanahan tulee sanasta rocaille, johon liittyy kivet ja simpukat. Outoa sanoisinko.

No en minä tuollaiseen edellisen elämän juttuihin usko, mutta olen kyllä huomannut, että jostain sellaiset intuition varassa tehdyt asiat vaan kumpuaa. Uskon, että hetken mielijohteesta tehdyt asiat, jotka yllätykseksesi vaikuttavatkin tulevaisuuden kulkuun merkittävästi, on tarkoitettu tapahtuvan. Itse olen alkanut toimimaan enemmän vaistoni varassa, ihan huomaamattani. En ajattele tai analysoi vaan annan asioiden tapahtua. Olen rohkaistunut tekemään asioita tällä tavoin ja voi kuulkaa, niin paljon hyviä asioita on tällaisesta käyttäytymisestä seurannut.

En tiedä osaanko oikein selittää tätä asiaa riittävän hyvin, mutta ne jotka ovat toimineet näin, varmasti tietävät, mitä tarkoitan. Joillakin asioilla on vaan tarkoitus tapahtua, oli se sitten hetken mielijohteesta laitettu viesti tai äkillinen askeleiden pysäyttäminen ja suunnan vaihto. Tällaisista asioita on minulle seuraantunut enemmän hyvää, kuin olisin voinut kuvitella. Rohkeudestani luottaa omiin tunteisiini.

Melkoisen syvällinen perjantai…

Mutta ihanaa viikonloppua! <3

Yleinen

Vaaleanpunaista hattaraa – ystävät ja uusi taulu

 . 0 Kommentit .
14.2.2018

Ehkä tämän taulun kuului ilmestyä tänään tänne blogiin. Vaaleanpunainen ja ystävänpäivä kun kuuluvat yhteen, eikö? Tämän taulun ilme on sekoitus pehmeyttä ja särmää. Paljon tämän ilmettä hiotiinkin ja nyt lopputulos miellyttää minua ja mikä tärkeintä, myös asiakasta.

Minun täytyy myöntää, että en ehkä ihan ymmärrä tätä Valentinuksen päivän hapatusta, en varsinkaan sen vuoksi, millaiseksi jenkeissä se on luotu. Toisaalta taas, onhan se nyt ihanaa muistaa ystäviä edes kerran vuodessa. Välillä ainakin omalla kohdallani tuntuu siltä, että yksinkertaisesti en ehdi tai muista muistaa ystäviäni niin, kuten he ansaitsivat tulla muistetuksi. Oikeastaan häpeällisen vähän soitan tai laitan viestiä. Onneksi ystäväni ovat samoilla linjoilla kanssani, joten ristiriitoja ei ole päässyt syntymään, saati huonoa omaatuntoa siitä, kun itse on tällaista huonosti muistavaa sorttia. :)

Minulla on vain kourallinen sellaisia ihmisiä lähelläni, jotka oikeasti tietävät mitä minulle kuuluu. Varmasti meillä monella on juuri näin? Heille voin sanoa suoraan, mitä minulle oikeasti kuuluu tai missä tunteideni kanssa menen, koska tiedän, että he eivät hylkää minua tai kyseenalaista ajatuksiani. Oli tilanne mikä tahansa, voin luottaa heihin, he ovat tuki ja turva. Toiset heistä ovat kauempana, toiset lähempänä. Toki tuttavia ja kavereita löytyy useampi, mutta heidän kanssaan en pidä niin tiiviisti yhteyttä, mutta kun nähdään, juttu jatkuu siitä mihin se viimeksi jäi. Kaverisuhteet ovat pintapuolisempia, eikä silloin mennä ihan niin syvälle, kuin mitä ystävien kanssa sukelletaan. Silti, iloinen ja onnellinen olen heistä kaikista. <3

Hyvää ystävänpäivää sinne teille kaikille! Virtuaalisille ystäville, fyysisesti läsnäoleville ystäville, hieman kauempana oleville ystäville, seuraajille, asiakkaille, ihan kaikille. :)

Yleinen

Lämpimiä sävyjä – uusi taulu

 . 0 Kommentit .
12.2.2018

Vihdoin sain tämänkin taulun blogiin esiteltäväksi. Tällä kertaa sävyinä oli lämpimät, ruskean sävyt ripauksella vedenvihreää. Lisäsin vielä asiakkaan toiveesta aavistuksen hopeaa lyöntimetallia ikäänkuin tuomaan lisää heijstuksia veden pintaan.

Tila, johon taulu on menossa, on upea. Suurista ikkunoista avautuu kaunis järvinäköala, jonne ilta-aurinko painuu. Olen kyllä onnekas, että tauluni pääsee niin mahtavan kauniiseen ympäristöön ja mikä parasta, taulu jäi tänne koti-Kuopioon.

 

Viikonloppuna tuli nautittua ulkoilmasta sekä ystävien seurasta. Kiireisessä elämäntilanteessa sitä jotenkin erakoituu, koska aina on olevinaan niin paljon tekemistä. Tällaisessa elämäntilanteessa tulisi toimia täysin päinvastaisesti ja järjestää aikaa ystäville entistä enemmän, niin paljon iloa, voimaa ja tukea ystävät tuovat elämään. Se taas tuli todistettua viikonloppuna. :)

Mukavaa viikon aloitusta sinulle! <3

Yleinen

Viikonlopputoivotukset ja uusi taulu

 . 0 Kommentit .
2.2.2018

Moikka taas näin viikonlopun kynnyksellä!

Viikonlopun rentoutumista edeltävien touhujen, kuten lumitöiden jälkeen, on kiva istahtaa hetkeksi sohvalle ja kirjoitella tännekin. Käsi kyllä hamusi keskeneräistä neulomusta, mutta päätin kuitenkin ensin avata läppärin ja julkaista nämä seuraavat kuvat.

Kuvia olikin kertynyt muutama, joten anteeksi tämä kuvatulva. Kuvissa siis uusi taulu, joka on jatkoa edeltäjäänsä.

 

Tämä teos on hieman vaaleampi sekä kevyempi, mutta rosoisuutta tästäkin kyllä löytyy. Öljyväreillä saa niin kaunista pintaa aikaiseksi ja pelkästään pinnan elävyys tuo taululle lisää luonnetta.

Minun viikonloppuuni kuuluu työskentelyä työhuoneen uumenissa, muutama kiva taulu on melkeinpä viimeistelyä vaille. Yksi suuri teos on myös valmistunut ja toivottavasti saan senkin kuvattua viikonlopun aikana, että saisitte tekin nähdä, millaisen taulun parissa olen tässä menneiden viikkojen ajan työskennellyt.

Kivaa viikonloppua sinulle! Instagramin puolella olen aktiivisempi, joten nähdään taas siellä. <3

Yleinen

Maisemaa ja makuuhuonetta

 . 0 Kommentit .
31.1.2018

Heippa! Täällä taas, ainakin hetkellisesti. Kuten arvelin kuukauden alkupuolella, on erinäiset toiminnot verottaneet jo valmiiksi vähäistä vapaa-aikaani. Tämän lisäksi elämä on hieman päässyt yllättämään ja välillä se on kovasti yrittänyt heitellä kapuloita rattaisiin. Blogin kirjoittaminen ei siis ole ollut ihan ensimmäisenä mielessä. Vastoinkäymiset ovat kuitenkin tehty voitettaviksi ja onneksi jokainen tunti vie meitä lähemmäksi kevättä.

Tällä kertaa esittelyssä on kahden taulun sarjasta toinen. Mustavalkoisella ilmeellä mennään ja pienenä lisänä käytin hopean sävyistä lyöntimetallia.

Kovasti olen työskennellyt työhuoneeni uumenissa. Olen järjestänyt aikaa työskentelylle heräämällä anivarhain ja viikonloppujen aamutkin olen pyhittänyt vain ja ainostastaan siveltimen heiluttelulle. Aamuisin työskentely sopii minulle ja olen huomannut, että näin kahden työn ja muun elämän yhteensovittaminen on ollut helpompaa ja ehkä hieman vähemmän stressaavampaakin. Kieltämättä silti odotan lähestyvää kevättä, kun päivä on himppusen pidempi ja vuorokaudessakin tuntuu näin olevan enemmän tunteja.

Ajattelin vielä tällä viikolla esitellä toisen, tähän samaiseen sarjaan kuuluvan taulun, joten pysyhän linjoilla!

Tämä taulu sekä sarjasta toinen löytyvät myös taulukaupan puolelta.

Taide

”Kevättä” olohuoneessa ja uusi taulu

 . 0 Kommentit .
15.1.2018

Joko saan hihkua… Kevät! :) Auringon ja tulppaaneiden yhdistelmä tekee kodista heti keväisemmän oloisen, vaikka vielä joulun jäljiltä pariovissa roikkuukin kranssit ja ikkunoita koristavat tähdet. Mietin tässä, että eihän niistä hetkistä ole ajallisesti kovinkaan kauaa, kun pystyin kuvaamaan vielä töiden jälkeen päivänvalossa. No, lisääntyvää valoa ja kevättä odoteltaessa. Varsinkin valoisia aamuja on jo aikamoinen ikävä.

Olohuoneen sisustus ei ole muuttunut tämän talven aikana, eikä joulun jälkeenkään raikastusta ole tuonut muu, kuin tuo aurinko. Samoilla pehmoisilla tyynyillä ja taljoilla mennään edelleen. Seinällä tosin on uusi taulu! Hiekkaa, beigeä ja kultaa.

Pitäisi varmaan vihdoin riisua koti tähdistä ja kransseista sekä raikastaa koko kodin ilmettä. Elämässä on nyt niin paljon muuta ajateltavaa sekä sisältöä, että koti- ja sisustusasiat eivät ole olleet ihan ensimmäisenä mielessä.

Vaikka odotan kevättä ja sen mukanaan tuomia ihania asioita, ovat tunteeni hieman ristiriidassa keskenään. Kevät tarkoittaa kiirettä sekä lisää vietettyjä tunteja opiskelujen parissa. Tämä tulee varmasti näkymään myös täällä blogin puolella. Blogi on tällä hetkellä sellainen osio elämässäni, josta minun täytyy nyt tinkiä. Tulen varmasti esittelemään uusia taulujani blogin puolella (voi että miten kivoja tauluja minulta onkaan tilattu) ja toivon, että pystyn olemaan Instagramin puolella yhtä aktiivinen, kuin aikaisemminkin.

Halusin tauluun herkkyyttä, kepeitä sävyjä ja hieman lehtikultaa.

Joskus on vain myönnettävä, että ihan kaikkeen ei vaan aika riitä, vaikka kuinka tarkasti pilkkoisikin vuorokauden osiin ja suunnittelisi sopivan rytmin. Kunhan tulevasta neljästä kuukaudesta on selvitty, saan ”normaalin” elämäni takaisin, opiskelut ovat tuolloin osaltani toivottavasti miltei ohi ja minulla on taas aikaa jatkaa harrastuksiani. :)

Kivaa viikon aloitusta!

Sisustus

Aurinko armas

 . 0 Kommentit .
10.1.2018

Light, ljus, licht, valo. Kyllä sitä onkin kaivattu. Sunnuntaina ja alkuviikosta aurinko näyttäytyi niin ihanasti, että tässähän jo heräsi toivo keväästä. Veranta suorastaan kylpi valossa. Minun joulukukkaset voivat edelleen vallan mainiosti viileällä verannalla ja en ole raaskinut kauniisti kukkivista hyasenteista vielä luopua. Niin, miksi luopuisinkaan, eihän nuo nyt niin jouluisia ole?

Vähän jo odottelen kevättä ja sitä, että tämä meidän veranta saadaan taas käyttöön. Verantaa ei ole kovinkaan kummoisesti eristetty, joten se on ns. kylmätila ja toimiikin näin talvisaikaan aivan mahtavana kylmäkaappina. :) Kukkasten lisäksi verrannalla on vielä hieman ”jouluinen” vai pitäisikö sanoa talvinen fiilis. Tähti saa olla paikallaan vielä tovin, samoin valot. On paljon mukavampi lähteä aamulla töihin valojen saattelemana sekä palata illalla, kun valot toivottavat tervetulleeksi kotiin.

Tämä viikko onkin ensimmäinen täysi työviikko juhlapyhien jälkeen ja seuraavat vapaat taitavat olla vasta pääsiäisenä. Mutta mikäpä tässä porskuttaessa, kun kevättä kohti mennään ja nyttenkin ollaan jo viikon puolivälissä! Mukavaa keskiviikkoiltaa sinulle! :)

Taide

Viipyminen – uusi taulu ja vähän luomisen tuskasta

 . 0 Kommentit .
9.1.2018

Pahoitteluni, kun täällä blogissa on nyt vain näitä taulujuttuja sisustusjuttujen sijaan. Nyt vaan kävi niin, että sain vihdoin valmiiksi taulun, joka oikeasti koetteli minua välillä melkoisesti. Tämä on ollut minun seinälläni nyt kaksi kertaa. Molemmilla kerroilla kuvasin sen ja olin jo laittamassa sen tänne, mutta kuvia katsottuani… minusta se oli ihan kamala. Siis ihan kamala.

Taistelin itseni kanssa melkoisesti, että sain tämän taulun näyttämään tältä. Maalasin, pyyhin pois, odotin, maalasin päälle, odotin ja nyt se on valmis. Ehkä?

Näin joskus jossain tekstin, jossa kuvattiin luomisprosessia. Se oli englanniksi, mutta suomennettuna, se meni kutakuinkin näin:

Tämä on aivan mahtava!

Tämä on kyllä aika monimutkainen…

Tämä on paska.

Minä olen paska!

Tämä saattaa kuitenkin olla ihan ok…

Tämä on mahtava!

Tunnistan itseni niin tästä. Käyn näitä tunteita läpi aina, kun maalaan. Ihan aina. Sitä vaan sokeutuu omalle työlleen. Välillä, kun jokin taulu ei meinaa millään näyttää siltä, miltä haluaisin sen näyttävän, siirrän sen sivuun ja unohdan sen hetkeksi. (Minulla on työhuoneen nurkassa aika monta tällaista taulua… :)) Sitten jossain vaiheessa maalauspohjia läpikäydessäni, keskeneräinen taulu tulee taas vastaan ja mikä naurettavinta – aika usein se näyttääkin ihan hyvältä! Ehkä minulla onkin vähän työstämistä tämän itsekriittisyyden kanssa…

Tämä taulu oli kyllä varsinainen tunteiden herättäjä, mutta olen nyt melkoisen tyytyväinen lopputulokseen. Olen vähän koukuttunut näihin ihmisiä esittäviin teoksiin. Vaikka olen aina tykännyt piirtää ja maalata erilaisia hahmoja, jotenkin välillä vaan unohdin koko asian. Luulen, että tulevaisuudessa tämän tyyppisiä teoksia tulen tekemään enemmänkin, vaikka ne vähän koettelevatkin hermojani. :)

Yleinen

Maanläheisiä sävyjä – uusi taulu

 . 0 Kommentit .
8.1.2018

Tällä kertaa tauluun pääsivät maanläheiset sävyt. Yhtenä sävymaailman lähteenä oli asiakkaalta löytyvä hurmaava tummanruskea perintökeinutuoli. :) Taulussakin on himppunen todella tummaa ruskeaa, muutoin sävyt ovat seesteisiä ja pienenä väripilkkuna toimii syvä punaruskean sävy.

 

Sunnuntaina oli aivan mahtavan kaunis päivä, jotenkin se hetkellinen valo tuntui todella oudolta. Luin jostain, että täällä meidän suunnalla aurinkoa ei ole näkynyt kuukauteen. Kuukauteen. En yhtään ihmettele, miksi välillä tämä pimeys on ollut jokseenkin ahdistavaa. Mutta kevättä kohti mennään ja tulppaanit ovat tulleet kauppoihin! Tästä se taas lähtee, matka kohti valoa ja joka viikkoisia tulppaanikuvia. :)

Ihanaa viikon aloituista sinulle! <3