All Posts By

Noora

”Kevättä” olohuoneessa ja uusi taulu

. 0 Kommentit .

Joko saan hihkua… Kevät! :) Auringon ja tulppaaneiden yhdistelmä tekee kodista heti keväisemmän oloisen, vaikka vielä joulun jäljiltä pariovissa roikkuukin kranssit ja ikkunoita koristavat tähdet. Mietin tässä, että eihän niistä hetkistä ole ajallisesti kovinkaan kauaa, kun pystyin kuvaamaan vielä töiden jälkeen päivänvalossa. No, lisääntyvää valoa ja kevättä odoteltaessa. Varsinkin valoisia aamuja on jo aikamoinen ikävä.

Olohuoneen sisustus ei ole muuttunut tämän talven aikana, eikä joulun jälkeenkään raikastusta ole tuonut muu, kuin tuo aurinko. Samoilla pehmoisilla tyynyillä ja taljoilla mennään edelleen. Seinällä tosin on uusi taulu! Hiekkaa, beigeä ja kultaa.

Pitäisi varmaan vihdoin riisua koti tähdistä ja kransseista sekä raikastaa koko kodin ilmettä. Elämässä on nyt niin paljon muuta ajateltavaa sekä sisältöä, että koti- ja sisustusasiat eivät ole olleet ihan ensimmäisenä mielessä.

Vaikka odotan kevättä ja sen mukanaan tuomia ihania asioita, ovat tunteeni hieman ristiriidassa keskenään. Kevät tarkoittaa kiirettä sekä lisää vietettyjä tunteja opiskelujen parissa. Tämä tulee varmasti näkymään myös täällä blogin puolella. Blogi on tällä hetkellä sellainen osio elämässäni, josta minun täytyy nyt tinkiä. Tulen varmasti esittelemään uusia taulujani blogin puolella (voi että miten kivoja tauluja minulta onkaan tilattu) ja toivon, että pystyn olemaan Instagramin puolella yhtä aktiivinen, kuin aikaisemminkin.

Halusin tauluun herkkyyttä, kepeitä sävyjä ja hieman lehtikultaa.

Joskus on vain myönnettävä, että ihan kaikkeen ei vaan aika riitä, vaikka kuinka tarkasti pilkkoisikin vuorokauden osiin ja suunnittelisi sopivan rytmin. Kunhan tulevasta neljästä kuukaudesta on selvitty, saan ”normaalin” elämäni takaisin, opiskelut ovat tuolloin osaltani toivottavasti miltei ohi ja minulla on taas aikaa jatkaa harrastuksiani. :)

Kivaa viikon aloitusta!

Aurinko armas

. 0 Kommentit .

Light, ljus, licht, valo. Kyllä sitä onkin kaivattu. Sunnuntaina ja alkuviikosta aurinko näyttäytyi niin ihanasti, että tässähän jo heräsi toivo keväästä. Veranta suorastaan kylpi valossa. Minun joulukukkaset voivat edelleen vallan mainiosti viileällä verannalla ja en ole raaskinut kauniisti kukkivista hyasenteista vielä luopua. Niin, miksi luopuisinkaan, eihän nuo nyt niin jouluisia ole?

Vähän jo odottelen kevättä ja sitä, että tämä meidän veranta saadaan taas käyttöön. Verantaa ei ole kovinkaan kummoisesti eristetty, joten se on ns. kylmätila ja toimiikin näin talvisaikaan aivan mahtavana kylmäkaappina. :) Kukkasten lisäksi verrannalla on vielä hieman ”jouluinen” vai pitäisikö sanoa talvinen fiilis. Tähti saa olla paikallaan vielä tovin, samoin valot. On paljon mukavampi lähteä aamulla töihin valojen saattelemana sekä palata illalla, kun valot toivottavat tervetulleeksi kotiin.

Tämä viikko onkin ensimmäinen täysi työviikko juhlapyhien jälkeen ja seuraavat vapaat taitavat olla vasta pääsiäisenä. Mutta mikäpä tässä porskuttaessa, kun kevättä kohti mennään ja nyttenkin ollaan jo viikon puolivälissä! Mukavaa keskiviikkoiltaa sinulle! :)

Viipyminen – uusi taulu ja vähän luomisen tuskasta

. 0 Kommentit .

Pahoitteluni, kun täällä blogissa on nyt vain näitä taulujuttuja sisustusjuttujen sijaan. Nyt vaan kävi niin, että sain vihdoin valmiiksi taulun, joka oikeasti koetteli minua välillä melkoisesti. Tämä on ollut minun seinälläni nyt kaksi kertaa. Molemmilla kerroilla kuvasin sen ja olin jo laittamassa sen tänne, mutta kuvia katsottuani… minusta se oli ihan kamala. Siis ihan kamala.

Taistelin itseni kanssa melkoisesti, että sain tämän taulun näyttämään tältä. Maalasin, pyyhin pois, odotin, maalasin päälle, odotin ja nyt se on valmis. Ehkä?

Näin joskus jossain tekstin, jossa kuvattiin luomisprosessia. Se oli englanniksi, mutta suomennettuna, se meni kutakuinkin näin:

Tämä on aivan mahtava!

Tämä on kyllä aika monimutkainen…

Tämä on paska.

Minä olen paska!

Tämä saattaa kuitenkin olla ihan ok…

Tämä on mahtava!

Tunnistan itseni niin tästä. Käyn näitä tunteita läpi aina, kun maalaan. Ihan aina. Sitä vaan sokeutuu omalle työlleen. Välillä, kun jokin taulu ei meinaa millään näyttää siltä, miltä haluaisin sen näyttävän, siirrän sen sivuun ja unohdan sen hetkeksi. (Minulla on työhuoneen nurkassa aika monta tällaista taulua… :)) Sitten jossain vaiheessa maalauspohjia läpikäydessäni, keskeneräinen taulu tulee taas vastaan ja mikä naurettavinta – aika usein se näyttääkin ihan hyvältä! Ehkä minulla onkin vähän työstämistä tämän itsekriittisyyden kanssa…

Tämä taulu oli kyllä varsinainen tunteiden herättäjä, mutta olen nyt melkoisen tyytyväinen lopputulokseen. Olen vähän koukuttunut näihin ihmisiä esittäviin teoksiin. Vaikka olen aina tykännyt piirtää ja maalata erilaisia hahmoja, jotenkin välillä vaan unohdin koko asian. Luulen, että tulevaisuudessa tämän tyyppisiä teoksia tulen tekemään enemmänkin, vaikka ne vähän koettelevatkin hermojani. :)

Maanläheisiä sävyjä – uusi taulu

. 0 Kommentit .

Tällä kertaa tauluun pääsivät maanläheiset sävyt. Yhtenä sävymaailman lähteenä oli asiakkaalta löytyvä hurmaava tummanruskea perintökeinutuoli. :) Taulussakin on himppunen todella tummaa ruskeaa, muutoin sävyt ovat seesteisiä ja pienenä väripilkkuna toimii syvä punaruskean sävy.

 

Sunnuntaina oli aivan mahtavan kaunis päivä, jotenkin se hetkellinen valo tuntui todella oudolta. Luin jostain, että täällä meidän suunnalla aurinkoa ei ole näkynyt kuukauteen. Kuukauteen. En yhtään ihmettele, miksi välillä tämä pimeys on ollut jokseenkin ahdistavaa. Mutta kevättä kohti mennään ja tulppaanit ovat tulleet kauppoihin! Tästä se taas lähtee, matka kohti valoa ja joka viikkoisia tulppaanikuvia. :)

Ihanaa viikon aloituista sinulle! <3

Söpöysvaroitus! Uusi taulu

. 0 Kommentit .

Monenmoisiin projekteihin olen tässä elämäni aikana päässyt mukaan, mutta nyt tuloksena oli kyllä söpöin tuotos koskaan. Tämä pupu-taulu on tilaustyö ja maalasin sen asiakkaan toiveiden mukaan.

Oli muuten ihana maalata välillä klassista öljymaalausta sekä varsin esittävää taidetta. Taisin vähän jopa koukuttua tällaisten töiden tekemiseen ja mielessäni on pyörinyt idea, jos toinenkin, jotka voisin seuraavaksi toteuttaa.

Mitä tykkäätte? Onhan tämä nyt täysin erilaista, mitä tähän saakka olen maalannut. Virkistävän erilaista, sanoisinko. :)

Mukavaa loppiaista! Täällä edelleen odotellaan niitä viime vuoden aurinkoisia pakkaspäiviä… ei näy.

Ulkosaunan tunnelmia

. 0 Kommentit .

Lauha talvi on mahdollistanut ulkosaunan käytön näinkin pitkälle. Jouluna sauna lämpesi pariinkiin otteeseen ja vieläkään emme ole laittaneet saunaa ns. talviteloille. Jotenkin ei olla vaan raaskittu luopua tästä meille sopivasta luksuksesta. Jouluna myös sauna sai osansa joulukoristeista ja yksi männynoksa sai hoitaa kuusen virkaa. Viritin myös lyhtyjä koristamaan saunalle vievää polkua.

Kuten kuvasta näkyy, lunta on ja paljon. Tähän voisi todeta, että ei tässä vielä kaikki, lisää on tullut.

 

Saunoimme aattona pari tuntia (kyllä) ja kävimme lumihangessa pariin otteeseen. Eipä moista ole tullut tehtyä yli 20 vuoteen, siis hangessa piehtarointia. :)

Säätiedotus lupaa vielä toistaiseksi lauhaa, joten sauna taitaa lämmetä vielä ainakin kertaalleen, ennen kuin vesipata tyhjennetään ja sauna pistetään odottelemaan kevättä. Nyt kun saunarakennus on valmis, täytyy myöntää että kaikki se aika ja raha, jota tähän remonttiin on uponnut on ehkä yksi kannattavimmista sijoituksista koskaan. Näinä hetkinä se maksaa itsensä takaisin.

Mikäli et ole vielä tutustunut rantarakennuksemme tarinaan, niin Remontti -kategorian alta löytyy rakennuksen remonttihistoria.

Jouluisia hetkiä

. 0 Kommentit .

Joulu pyhitettiin olemiselle sekä rentoutumiselle. Kyllä muuten tekikin hyvää unohtaa hetkeksi ulkopuolinen maailma ja neuloa villasukkia. Tavoistani poiketen, valvoin myös yhtenä iltana minun mittapuullani todella myöhään ja katsoin Holidayn, ihanimman jouluelokuvan koskaan. Muutoin yritin panostaa kunnon yöuniin ja muutenkin lepoon.

Lakritsitaatelit ovat uusin herkkuni.

Nyt nämä kuvat tuntuvat jotenkin hurjan kaukaisilta, vaikka edelleen olohuoneessamme törröttää joulukuusi, pienemmän kuusen kannoin tunkiolle jo viime viikolla. Verannalta sain sentään muutaman joulupallon jo siivottua pois, mutta valot ovat edelleen paikoillaan, joulukukat jatkavat kukoistamistaan ja tähdet valaisevat edelleen ikkunoissa.

Minusta joulukoristelun ja -fiilistelyn voisi aloittaa jo pari viikkoa aikaisemmin ja siivota kaikki kerralla pois heti joulun päätyttyä. Kuitenkin se joulun odotus sekä ne muutamat joulupäivät ovat ne kaikista ihanimmat ja sen jälkeen voikin kääntää katseensa tulevaan vuoteen ja kevääseen. Joulun vietto tuntuisi varmasti erilaiselta, jos loma jatkuisi loppiaisen yli. Nyt kun arki jatkuu heti joulun jälkeen, ei enää samanlaiseen fiilikseen pääse töiden jälkeen tavallisena arki-iltana.

Joulukuusi saa siis lähteä piakkoin ja oikein odotan koko kodin raikastumista. Vielä kun saataisiin yhtä mahtava auringonpaiste, joka oli vuosi sitten. Ihan huokailin, kun muistelin tuota ihanaa pakkaspäivää, tosin miinusasteet taisivat olla lähellä kolmeakymmentä – sitä ei ole niin ikävä, vaikka pikkupakkanen olisikin tervetullut näiden vesisateiden sijaan.

Onpa mukava taas vaihteeksi aktivoitua täällä bloginkin puolella. Instagram on minulle ehkä se helpoin ja aktiivisin kanava ja olen miettinyt useaan otteeseen blogin jättämistä kokonaan taka-alalle. Katsotaan nyt, mitä tämä vuosi tuo tullessaan ja tulenko muuttamaan sivustoni puhtaasti taiteeseen painottuvaksi vai jatkanko edelleen näiden kotijuttujen kanssa.

Viikon puoliväli on jo ohitettu ja kohta on taas viikonloppu! Kivaa päivää! :)

12 kuvaa vuodelta 2017

. 0 Kommentit .

Olen opetellut koko tämän päivän kirjoittamaan 2018, siis 8, ei 7. Jotenkin on vaikea uskoa, että yksi vuosi on taas vierähtänyt. Mitä vanhemmaksi tulee, sitä nopeammin aika kulkee ja vuosi vuodelta olo on aikaisempaa haikeampi. En meinaa millään hyväksyä sitä tosiasiaa, että olen vuoden vanhempi. Puolisoni totesi tähän ”ja viisaampi” joka periaatteessa on totta. Olenhan taas edennyt yhden vuoden verran eteenpäin opiskeluiden osalta ja ehkä siinä sivussa minuun on tarttunut jotain viisauttakin, elämän viisaudesta en oikein osaa sanoa.

En ajattele uutta vuotta jotenkin ”uuden alkuna”, mutta salaa toivoin, että jotain maagista tapahtuu yhdessä yössä ja koko elämä tuntuisi jotenkin täysin erilaiselta 1.1.2018. No ei tuntunut, tai no, miten sen nyt ottaa. Rehellisesti sanottuna minulla ei ollut ”uusi vuosi, uusi minä”-olo vuoden ensimmäisenä päivänä johtuen varsin kuplivasta vuodenvaihteen juhlimisesta ja vielä tänäänkin kaipasin vihersmoothieta, sitruunavettä sekä kirkasta huulipunaa seurakseni… mutta mikäpä sen mukavampaa, kuin vaihtaa vuotta mahtavien ihmisten kanssa. Niin niitä muistoja luodaan.

Minulla on kyllä haaveita ja ajatuksia kuluvasta vuodesta ja jollain tapaa toivon, että asiat vaan jotenkin taianomaisesti muuttuisivat haluamaani suuntaan. Tiedän kyllä, että mikään ei muutu, ellen itse tee asioille jotain, mitään kun ei oikein ajatuksen voimalla saa muutettua. On tyhmää ja vähän säälittävääkin olla tyytymätön omaan tilanteeseensa, jos ei ole valmis tekemään sille jotain ja tähän ajattelin tarttua tämän vuoden aikana.

Kokosin muutamia paloja vuodesta 2017. Jotenkin näissä alkuvuoden kuvissa oikein välittyy kaunis pakkaspäivien valo. Muistelen, että alkuvuodesta oli melko vähän lunta, mutta kovat pakkaset kuitenkin kurittivat.

Tammikuu ja talvinen valo. Näköjään tulppaanit olivat tulleet kauppoihin ja viimeiset joulukoristeet olivat vielä pariovissa. Tämä kuva taitaa olla loppiaiselta, jos en ihan väärin muista. Puolisoni tapansa mukaan kokkasi ja minä valtasin olohuoneen kamerani kanssa. Kovasta pakkasesta huolimatta kävimme takapihallamme kävelemässä, tänä vuonna jäälle ei ole vieläkään mitään asiaa.

Helmikuu on minulle kokonaisuudessaan melko hämärän peitossa. Valmistauduin tuleviin messuihin ja muistan, että opiskelut veivät aivan tuhottomasti tunteja vuorokaudesta. Kevät oli todella stressaavaa aikaa.

Maaliskuussa tauluni olivat esillä Kuopion keskustassa sijaitsevassa Optikko Pocassa. Kevätaurinko paistoi jo kauniisti ja talven selkä alkoi taittua.

Huhtikuussa valo alkoi lisääntyä ja ajatukset alkoivat hiljalleen siirtyä kohti tulevaa kevättä sekä kesää. Myös huhtikuu on minulle melkoisen hämärä. Olin Jyväskylässä näytteilleasettajana taulujeni kera ja muistan, että kävimme pääsiäisenä antiikkimessuilla Lahdessa. Automatkan aikana kirjoittelin koulutehtäviä valmiiksi.

Muistan, että toukokuun loppupuolella oli yksi todella lämmin viikko. Pidin tuolloin lomaa, tein pihatöitä ja poltin olkapääni. Toukokuussa järjestelin myös yläkerran toisen makuuhuoneen uusiksi. Tämä huone on edelleen hieman vailla järkevää käyttötarkoitusta, vaikka siellä onkin nykyään toinen televisio. Tosin tuosta samasta huoneesta löytyy myös pikkuruinen ”kuntosalini”, mutta muuten tämä huone kaipaa vielä uudelleen järjestelyä ja muutenkin kaikki huonekalut ovat alkaneet kyllästyttämään.

Tämä kuva on juhannukselta. Kesä ei tuntunut koskaan alkavan, koska oli niin kylmä. Koulujen valmistujaispäivänä kävin juoksemassa räntäsateessa. Kesäkuussa viimeistelimme pihaa sekä rantarakennuksen terassit alkoivat hiljalleen valmistua.

Heinäkuussa toinenkin terassi valmistui. Lomailimme, kävimme Hämeenlinnassa keikalla ja reissussa Italiassa sekä teimme pihatöitä, kasvatimme nurmikkoa. Kesä oli viileä ja epävakainen, joka sinällään helpotti puutarhassa puuhastelua. Kävelin ympäri puutarhaa hämärtyvissä illoissa ja yritin painaa mieleeni ne hetket, jotta jaksaisin pimeän talven yli.

Viileän kesän vuoksi kasvukausi jatkui pitkälle elokuuhun. Unikot kukkivat ja mansikoitakin saatiin vielä poikkeuksellisesti elokuun loppuun saakka. Kunnostimme kesällä kuvassa näkyvän talonpoikaispöydän, tai siis puolisoni kunnosti. Siitä on muodostunut yksi lempparihuonekaluistani koko talossa ja moni meillä vieraillut on ihastellut pöytää.

Syyskuussa piharemontti jatkui. Oli lämmintä ja tämä kuva on yhdeltä sunnuntailta, kun paistoimme pihatakassa makkarat ja keitimme pannukahvit. Kasasimme tuon pihatakan kahdestaan ja muistan, että teimme sitä illalla t-paitasillamme. llmeisesti syyskuun alku oli lämmin? En malta odottaa ensi kevättä, kun luonto alkaa taas heräämään ja elämä siirtyy osin talon ulkopuolelle. Puutarhahommien välissä onkin sitten hyvä pysähtyä pannukahville, nyt kun puitteet siihen on kunnossa.

Lokakuussa innostuin vaihteeksi valokuvaamisesta ja sille tielle olen jäänyt. Poimin vielä viimeisiä puutarhan kukkasia maljakkoihin ja muistan, että elämä tuntui jotenkin keveältä ja helpolta. Tästä kuvasta tuli mieleeni, että täytyy muistaa, että ensi keväänä istutan tuplamäärän kehäkukkaa ja haluan myös ruiskaunokkeja niiden seuraksi.

Marraskuussa  virittelin verannalle valot ja ostin ensimmäiset hyasintit. Elämä soljui mukavasti ja jotenkin syksyn pimeys ja synkkyys ei tuntunut tänä vuonna lainkaan niin pahalta, kuin aikaisemmin. Luntakin saimme odotella, jota sittemmin onkin tullut ihan kiitettävästi. Kyllä minä silti odotan kevättä ja valoisampia päiviä ja tieto siitä, että ollaan jo voiton puolella, lohduttaa kovasti.

Joulukuu oli kiireinen ja pääsin kunnolla ”joulun makuun” vasta jouluviikolla, kun viimeinenkin tentti oli viikon puolivälissä ohi. Alkukuusta kävimme Munchenissä joulumarkkinoilla ja matkakuume jäi päälle – voisin lähteä reissuun tältä istumalta. Joulu sujui mukavasti rentoutuen ja pystyin peräti olemaan yhden päivän tekemättä yhtään mitään, jos villasukkien neulomista ei lasketa. Teki kyllä hyvää.

Luin vuoden takaisia ajatuksiani, kuinka ajattelin tekeväni silloisesta kuluvasta vuodesta edeltäjäänsä paremman. Osin onnistuin, osin en. Viime vuotta siivitti kiire ja suorittaminen, joiden hallintaan olen kovasti yrittänyt keksiä ratkaisuja ja hiljalleen onnistunutkin siinä. Täytyy silti myöntää, että tekemistä on vielä rutkasti. Minulla on viime vuodesta paljon hyviä muistoja sekä koin monta iloista hetkeä. Sain myös maalata enemmän kuin koskaan. Jotenkin varsinkin vuoden ensimmäiset kuukaudet tuntuivat raskailta, mutta elämä kepeni heti kesän kynnyksellä ja jatkui samanmoisia uomia pitkin vuoden loppuun saakka.

En ajattele, että minun kuuluisi tehdä kuluvasta vuodesta jotenkin parempi, mutta haluan vaikuttaa siihen edellisistä vuosista viisastuneena tekemällä asioita eri tavoin. Siksi tänä vuonna olen päättänyt keskittyä enemmän siihen, mitä rakastan. Minusta tuntuu, että jatkuva onnellisuuden tavoitteleminen vaan lisää painetta olla jotenkin parempi, joten sen vuoksi olen ajatellut enemmänkin keskittyä olemaan onnellinen siitä, mitä minulla jo on, koska olenhan todella onnekas monessa suhteessa. Olen onnellinen siitä, mitä minulla jo on, mutta aion työskennellä sen eteen, jotta voin saavuttaa sen, mitä haluan. Olen kirjoittanut itselleni ylös ne asiat, joihin oikeasti haluan keskittyä, jotka oikeasti tekevät minut onnelliseksi ja olen myös kirjannut ylös omia pikkuruisia haaveitani ja hieman tavoitteitakin. En usko siihen, että haaveiden ylös kirjoittaminen jotenkin konkretisoisi ne, mutta hassua kyllä, nyt näyttää vahvasti siltä, että yksi pitkäaikainen haaveeni saattaa jopa toteutua tässä tämän vuoden aikana.

Jotta tämä postaus ei venyisi aivan hurjan mittaiseksi, taidan jättää muut mielessäni pyörivät ajatukset kuluvasta vuodesta toiseen kertaan.

Mahtavaa vuoden aloitusta sinulle! <3

Pieniä muistoja Munchenistä

. 0 Kommentit .

Minulla on tapana tuoda reissultamme jokin pieni muisto mukanani. Yleensä se on jotain kotiin liittyvää ja tällä kertaa mukaani tarttui oljesta tehtyjä koristeita. Kerään myös jääkaappimagneetteja ja muuta vastaavaa turistikojuista ostettavaa pikkuruista krääsää, siis sellaisia paikallisten nähtävyyksien pienoismalleja. Tiedän, vähän noloa. Näitä on kohta yksi String-hylly täynnä. :) Tämä voisi olla yksi sellainen nolo paljatus itsestäni ”- Hei, olen Noora ja kerään jääkaappimagneetteja…”

Joulumarkkinoilla on erilaista tavaraa tarjolla vaikka millä mitalla ja joulukoristeitakin olisi ollut saatavilla montaa erilaista vaihtoehtoa. Varsinkin koivulastuista tehdyt koristeet olivat kauniita, mutta niiden kuljettaminen kotiin ehjänä olisi ollut aikamoisen haasteellista. Munchenissä oli tarjolla myös paljon kauniita käsitöitä ja tietysti hehkuviiniä sekä erilaisia herkkuja, suklaata, paahdettuja manteleita sekä kastanjoita ja erilaisia ruokakojuja.

Silti kaikesta siitä tavaranpaljoudesta poimin mukaani nämä yksinkertaiset olkikoristeet. Saa nähdä laitanko nämä olohuoneeseen tulevaan suureen kuuseen edellisvuoden koristeiden seuraksi vai mitä näille keksin. Nämä voisivat olla kauniita myös yhdessä yksinäisessä männynoksassa… Katsellaan, mitä metsästä tarttuu mukaan, nimittäin meille tulee aito kuusi, jota kohta lähdemme kaatamaan appeni metsästä. Siellä on kuulemma jonkin verran lunta ja lisää taitaa tulla, että saa nähdä millaisin kahluusaappain sitä täytyy varustautua kuusenhakureissulle… :)

Niin ja huomenna on jouluaatto! <3

Olohuoneen tunnelmia

. 0 Kommentit .

Moikka ja kivaa perjantaita! Tämä perjantai on erityinen, koska se tarkoittaa minulle pienimuotoisen loman aloitusta. Melkoisen rankan syksyn jälkeen on mukava rauhoittua edes muutamaksi päiväksi ja unohtaa kiireet edes hetkeksi.

Koti on koristautunut lähinnä valoilla ja kukkasilla, kuusi käydään kaatamassa lauantaina. Muutenkin tykkään pitää kodin melko yksinkertaisena myös näin joulun aikaan, ilman mitään sen suurempia koristeluita ja asetelmia. Hyvin pienillä jutuilla saa luotua ihan riittävästi tunnelmaa ja koska kynttilöitä on minulla jokaisella tasolla, luo nekin oman osansa tunnelmasta.

Kyllä minä uskon, että näillä pienillä jutuilla saan taiottua esiin sen hieman kadoksissa olleen joulumielen. Vielä kun pääsen hääräämään hellan ääreen joululaulujen soidessa taustalla ja talon täyttyessä ihanista tuoksuista, uskon, että mielikin alkaa olemaan vihdoin keveämpi.

Ihanaa perjantain jatkoa siis sinulle! Minulla on vielä kaikki tekemättä, mutta sen vuoksi käärin tänään hihat ja hoidan yhdellä rytinällä ihan kaiken – glögin ja joululaulujen voimalla.