Remonttiyllätyksiä

Tiedän, että olette odottaneet remonttitarinoita ja nyt vihdoin pääsen näyttämään pienen palan siitä, mitä täällä on tapahtunut.

Olin jossain Intian valtameren yllä, kun päätin kokeilla lentokoneen wifin toimivuutta. Whatsappiin oli tullut alla oleva kuva ja toisen kuvan laittoi ystäväni hieman myöhemmin postinhakureissun yhteydessä. Olin kyllä varautunut yllätyksiin, mutta mutta…

Puretun seinän oletettiin olevan raakalautaseinä, mutta levytyksen takaa paljastuikin vanhat hirret sekä (ihana) vanha ovi.  Näköjään tässäkin asunnossa on aikoinaan ollut perinteinen pohja, jossa keskellä asuntoa ovat olleet lämmönlähteet ja muuri. Tämä seinä on makuuhuoneen ja olohuoneen välissä ja se oli ainoa kohta, johon vaatekaappien asennus oli mahdollista. Makuuhuoneen puolella ei alunperin ollut säilytystiloja ollenkaan ja sen vuoksi huoneiden välissä olevaa seinää piti hieman siirtää olohuoneen puolelle, että kaapistot mahtuvat paremmin (tästä tulossa lisää myöhemmin).

Ihan aluksi ajattelin, että tähän olisi puhkaistu kulku olohuoneen ja makuuhuoneen välille (ah, tiedätte niitä lasiseiniä!), mutta se olisi tarkoittanut sitä, että toinen makuuhuoneeseen vievä ovi olisi pitänyt sulkea ja se ei olisi ollut käytännöllinen ratkaisu. Samalla jo ennestään hämärä eteinen olisi muuttunut entistä pimeämmäksi.

Onnekseni minulla on mahtavia ystäviä ja osaamista löytyy usealta eri alalta. Laitoin viestiä Mirellalle lähinnä näyttääkseni, mitä seinän takaa paljastui. Mietittiin yhdessä, että mitähän tälle tehtäisiin ja hän oli jo seuraavana päivänä salamana paikalla suunnittelemassa lopputulosta samalla, kun itse hikoilin viidakossa. Kiitos vielä tätäkin kautta <3

Alunperin toiveenani oli, että edes osa vanhoista hirsistä olisi jäänyt näkyviin. Koska makuuhuoneen puolelle oli tarkoitus saada tilaa vaatekaapistolle, päätettiin hirret (tai mitä niistä jäi jäljelle) kuitenkin piilottaa takaisin levytyksen taakse. Tuolla samalla seinällä on myös olohuoneen kuningatar, se ihana vanha kakl´uuni, jonka ylevyyttä olisivat hirret minusta kuitenkin häirinneet.

Mutta nyt minulla on järjettömän painava puuovi, jolle olen miettinyt jatkokäyttöä. Se saa nyt toistaiseksi kuitenkin nojailla verannan seinään ja kypsyttelen ajatusta sen seuraavasta sijoituspaikasta. Asuntooni se joka tapauksessa jää, olenhan heikkona kaikkiin tällaisiin vanhoihin, elämää nähneisiin esineisiin, joilla on tarina.