Browsing Category

Matkailu

Diy

Matkamuistoja – suojapaperi seinälle.

. 0 Kommentit .

Meillä on puolisoni kanssa tapana ostaa jokin pieni matkamuisto jokaisesta kohteesta, jossa olemme käyneet. Työhuoneen hylly onkin täyttynyt mm. perinteisistä jääkaappimagneeteista ja voin kertoa, että esimerkiksi Italiassa, ne eivät ole kovinkaan kauniita. Olen onneksi onnistunut välttämään ne pahimmat, pasta- ja pitsalautasta esittävät. :) Mutta kun tähän hommaan on ryhdytty, niin silti sellainen pieni juttu täytyy kotiin tuoda. Kaunein niistä on ehkä Venetsiasta tuotu pieni lasitaideteos, joka kuvaa gondolia. Aina silloin tällöin saatan löytää jonkin vanhan postikortin tai julisteen ja Nizzasta toin mukanani kauniita, pieniä puisia kulhoja. Silti kaikista hauskimmat ja mieleenpainuvimmat tuliaiset ovat ilmaisia, niiden muistojen lisäksi siis. Olen kerännyt meren rannalta simpukoita ja kiviä ja nyt viimeisimpänä, toin kotiin ravintolan pöydästä suojapaperin.

Se taisi olla ensimmäinen iltamme Bolognassa, kun kävelimme ympäri keskustaa ja mietimme minne menemme syömään. Löysimme kivan ravintolan ja siinä hotellille kävellessämme, ohitimme toisen, kivalta näyttävän ravintolan. Muistin lukeneeni ravintolasta TripAdvisorista, koska sen nimi oli niin mieleenpainuva – Va Mo La. Muuten en ehkä olisi kiinnittänyt ravintolaan mitään huomiota, koska vanhassa kaupungissa näitä toisiaan muistuttavia ravintoloita on kadun varret pullollaan. Seuraavana iltana otimme suunnaksi tämän Va Mo La:n ja poistuimme hymyssäsuin. Hyvää ruokaa, ihana miljöö ja mahtava, sopivan tuttavallinen palvelu. Huomasimme jo silloin nämä pöydällä olevat suojapaperit.

Varasimme pöydän Va Mo La:n myös reissumme viimeiselle illalle ja mietin, että onko vähän noloa kysyä, että saisinko yhden paperin mukaani… Yritimme syödä mahdollisimman siististi, että yksikään rasvatahra tai hikoilevan lasin pohja ei sottaisi paperia. Ei onnistuttu. Syötyämme ja maksettuamme, kysyin suloiselta tarjoilijatytöltä ”Tämä saattaa kuulostaa vähän oudolta, mutta saisinko yhden tällaisen mukaani?” heilutellen suojapaperia vieno hymy kasvoillani. Hän pinkaisi läheiselle hyllylle ja palattuaan ojensi paperin minulle todeten ”Siinä ei ole mitään outoa, se on suloista! Tässä, ole hyvä!” ja niin me lähdimme paperi kainalossamme pakkaamaan tavaramme ja nukkumaan kolmen tunnin yöuniamme ennen seuraavan aamun lentoa.

Kotona kehystin suojapaperin ja nyt se koristaa keittiötämme. Osana skandinaavista keittiötä, on nyt pala ihanaa Italiaa ja taulu muistuttaa meitä taas kerran onnistuneesta Italian lomastamme. Niin, tuo taulu muuten esittää rypälelajikkeita, joita kasvatetaan Italiassa.

Olemme tämän vuoden puolella käyneet Barcelonassa ja nyt kesällä Italiassa. Jotain tästä elämän menosta kertoo se, että en ole ehtinyt katsomaan läpi vielä edes Barcelonan kuvia. Matkustus on todella suuri ja luonnollinen osa elämäämme, joten varmasti tulen jossain vaiheessa väläyttämään hetkiä näistä kahdesta kohteesta. Viimeistään sitten, kun tulee se sateinen vapaapäivä, jolloin tietokoneen ääressä oleminen tuntuu luontaisimmalta. Muuten haluan nauttia näistä kesän viimeisistä rippeistä ja valmistautua syksyyn. :)

Olisi ihana kuulla, millaisia matkamuistoja te tuotte reissuiltanne? Jotain hieman kauniimpaa, kuin jääkaappimagneetit?

Budapest – Kun kaikkialla on niin kaunista.

. 0 Kommentit .

buda_8

budape_6

budap_5

budape_2

Budapest on aivan ihana kaupunki, en voi oikein muuta todeta näin noin kuukausi reissun jälkeen. Budapest tarjoaa mahtavat puitteet kaupunkilomalle talvella ja mietin tämän onnistuneen reissun jälkeen, että miten upea Budapest olisikaan kesällä? Varsinkin joenranta on varmasti todella kaunis ja jokiristeilyillä viihtyisin varmasti. Rakennukset ovat niin kauniita, sillat ovat niin kauniita, koko kaupunki on niin kaunis. Jopa viemärinkannet ovat kauniita.

Kaupunki tuntui turvalliselta ja kaikki toimi. Palvelu oli hyvää kaikkialla ja ihmiset jotenkin välittömiä, oli kyseessä sitten ravintolan tarjoilija tai hotellityöntekijä. Majoituimme Hotelli Boscolossa, joka osoittautui aivan nappivalinnaksi. Palvelu oli ehkä liiankin hyvää. Välillä tuntui, että joku kävi vähän väliä oven takana kysymässä, että onhan meillä kaikki hyvin. Hotellin alakerrassa on oma spa -osasto ja aamupala nautitaan hulppeassa New York -cafessa. Mikäli kaipaa lomalta pientä luksusta, suosittelen kyllä lämpimästi kyseistä hotellia.

budape_1

buda_7

budap_12

buda_6

buda_5

buad_4

budap_9

Joko olen hehkuttanut tarpeeksi? Niin ja se sää! Sää tosiaan helli meitä ja saimme nauttia auringonpaisteesta miltei joka päivä. Yhden kerran satoi vettä ja sekin oli taksimatkan ajan, kun siirryimme lentokentältä hotellille. Kaupungissa on paljon samaa, kuin Prahassa. Molempia kaupunkeja jakaa joki, jonka toisella puolella, korkealla kukkulalla on linna sekä katedraali. Molemmat kaupungit ovat myös kuuluisia kauniista silloista. Budapestin arkkitehtuuri muistuttaa kovasti myös Krakovaa, joten se onkin mielestäni Prahan sekä Krakovan sekoitus, sellaisessa sopivassa suhteessa. Kaikissa kolmessa kuitenkin kannattaa vierailla.

Kävimme myös Kauppahallissa, joka on ihan mieletön (tuo katto!). Se on niin kaunis ulkoapäin, mutta jestas miten suuri se on. Ostimme sieltä mausteita, kuten paprikaa ja sahramia ja kävimme myös siellä lounaalla. Ihana paikka.

budap_7

kauppahalli_3

kauppahalli_1

budap_6

Olen aina miettinyt, millaisia asuntoja tällaisissa rakennuksissa on, varsinkin tuollaisessa kattohuoneistossa haluaisin käydä. Olen vähän sellainen ”kyttääjä”. Aina kun kävelemme iltapimeällä pitkin kaupungin katuja, yritän kurkkia vanhojen talojen ikkunoista sisään. Tai en nyt kurki, mutta jos ikkunoissa palaa valot ja niissä ei ole verhoja tai sälekaihtimia, niin vilkuilen sisälle. Minusta on kiehtovaa nähdä miten tällaisia asuntoja on sisustettu. Useimmiten asunnot ovat vaan niin korkealla, että ainoa asia, jonka näen on kattokruunu. Berliinissä muuten ihastelin yhden asunnon upeaa joulukuusta, se loisti niin kauniisti pimeässä, että sitä ei voinut olla huomaamatta. Jotenkin se näky on vaan jäänyt elävästi mieleeni.

Budapestin maamerkkeihin kuuluu Unkarin parlamenttitalo, josta olikin kuvia edellisessä postauksessa vuorelta käsin. Otin kyseisestä rakennuksesta ihan hurjan määrän kuvia (niin kuin muutenkin koko kaupungista), että minun oli pakko karsia tänne vain muutama.

budap_11

budap_10

buda_2

buda_11

Eräänä iltana hurautimme metrolla Tonavan toiselle puolelle ja kävimme ottamassa parlamenttitalosta kuvia. Onhan se upea niin päivänvalossa kuin näin iltavalaistuksessakin. Tämä viimeinen kuva pääsee koristamaan meidän matkoistamme koottua valokuvaseinää.

Siinä oli viimeiset tunnelmat Budapestistä. Saatan kyllä ripotella kuvia myöhemminkin tänne blogiin, sen verran jäi kivoja kuvia varastoon. Matkamme oli oikein onnistunut, kaupunki tarjosi meille parastaan ja viihdyimme siellä oikein hyvin. Olemme käyneet aika monessa kaupungissa talvella joulumarkkinoiden aikaan ja emme ole nähneet niitä kaikkia riisuttuna – ilman valoja, koristeita ja kojuja. Uskon, että Budapest näyttäytyisi vielä kauniimpana keväällä tai alkukesästä. Ehkä joskus teemme vielä uusinta vierailun. Vaikka näimme paljon, on minulla sellainen tunne, että kaupungilla on vielä paljon enemmän tarjottavaa ja emme todellakaan ehtineet näkemään kaikkea.

Koska tarvitsen jotain, mitä odottaa, on seuraava reissu jo suunnitteilla. Suunnitelmissa on kohde, josta löytyy molemmille mieluista nähtävää ja koettavaa. Katsotaan siis minne siivet vievät meidät. Toivottavasti  tämä tapahtuu jo keväällä.

Budapest – Linnavuori ja kaupunkinäkymiä yläilmoista käsin.

. 0 Kommentit .

Mikäli joskus Budapestiin matkaat, ovat Linna- sekä Gellértinvuori ehdottomia vierailun kohteita. Kaupunki avautuu molemmista kohteista upeasti eteesi ja sinulle käy luultavasti niin kuin minulle kävi – mykistyin. Meillä kävi tosiaan hyvä tuuri säiden kanssa. Kaupunki oli todella kaunis täydessä auringonpaisteessa, päällään kevyt sumuverho.

Ensimmäisenä päivänä kävelimme jalkamme kipeiksi ja tästä viisastuneena ostimme kolmen vuorokauden turistiliput, joilla sai matkustaa millä tahansa julkisella kulkuvälineellä. Suosittelen ehdottomasti tällaiset hankkimaan, koska Budapestissä on todella helppo liikkua julkisilla ja kaupungissa on pitkähköt välimatkat. Metrot ovat siistejä ja osa linjoista todella uusia, toki tervettä järkeä kannattaa käyttää ja pitää puhelimet sekä rahat muualla, kuin avoimissa taskuissa. Tosin itse en kokenut missään vaiheessa oloani turvattomaksi, päinvastoin. Metrolippuja ostaessamme, tuli paikallinen työntekijä pyytämättä auttamaan meitä ja metroissa ei kertaakaan ollut tungosta Erittäin positiivinen kokemus siis.

buda_3

budapes_9

budapes_6

Itse ihastuin tämän Matiaksenkirkon kattoon, aivan mielettömät värit sekä kuviot. Rakennus muistuttaa todella paljon Prahan St. Vituksen katedraalia, muutenkin kaupungeissa on paljon yhtäläisyyksiä. En tiedä mikä tarina tuolla mustalla tornilla on? Jos tiedät, niin kerro ihmeessä.

Linnavuoren alue on suurehko ja voin kuvitella, että varsinkin kesällä olo saattaa käydä tukalaksi. Niin muuten, menimme ensin metrolla joen toiselle puolelle ja metropysäkin ulkopuolelta hyppäsimme bussiin (116, 16 tai 16A), joka vei meidät linnan ympärillä olevaan vanhaan kaupunkiin. Bussilla pääsee aivan Matiaksenkirkon eteen.

budapes_7

budapes_4

budape_8

budape_10

budapes_3

budapes_2

budapes_1

budape_7

Vaikka Budapest on upea näin kukkulalta käsin, on se myös uskomattoman kaunis kaupunki ihan maanpinnaltakin tarkasteltuna. Kannoin kameraa mukanani joka päivä, koska halusin ikuistaa jokaisen nurkan, sillan, tien ja rakennuksen, mitä tämä upea kaupunki eteeni toi. En vaan saanut siitä kauneudesta tarpeekseni. Seuraavassa postauksessa onkin kuvasaldoa kaikesta kaupungin kauneudesta. Kävimme Kauppahallissa sekä tietysti Tonavan rannalla ihastelemassa siltoja. Näistä seuraavaksi.

Budapest – Joulumarkkinoiden tunnelmaa.

. 0 Kommentit .

Ajattelin näin uuden vuoden juhlinnan jälkeen palata vielä hieman jouluisiin tunnelmiin. Viime vuoden matkamme ajoittui perinteisen joulun sijaan joulukuun alkupuolelle ja pääsimmekin mainiosti virittäytymään tulevaan jouluun haistellen sekä maistellen Budapestin joulumarkkinoiden tunnelmia. Budapest oli minulle ennestään tuntematon kaupunki. Olin kyllä kuullut ystäviltäni pelkästään positiivisia kokemuksia kaupungista, joten aika korkein odotuksin lähdin tutustumaan kaupunkiin. Kuvia kertyi taas ihan liikaa, joten ajattelin ensin kertoa kuvien välityksellä joulumarkkinoiden tunnelmista.

joulumarkkinat_5

joulumar_2

julum_3

joulumarkkina_9

joulumarkkinat_8

joulum_5

Budapestin suurimmat joulumarkkinat oli pystytetty keskustaan, Vörösmarty tér -aukiolle, ja ne jatkuivat Fashion streetiä, eli Deák Fereciä pitkin. Kyseisen kadun varrelta löytyvät kaupungin merkkiliikkeet. Vierailimme myös Szent István basilikan edustalla sekä Liszt Ferenc -aukiolla olevilla markkinoilla, molemmat olivat kooltaan hieman pienemmät verrattuna keskustan ”päämarkkinoihin”.

Tunnelma Budapestin markkinoilla ei eroa muiden kaupunkien joulumarkkinoista, joilla olemme vierailleet. Ruoka tosin oli hieman erilaista ja hehkuviiniä myytiin parhaillaan 3 desin mukeissa. Budapestissä sai hehkuviinin lisäksi myös kuumaa maustettua siideriä, jota ystäväni suositteli maistamaan. Oli hyvää ja raikasta tuhdin hehkuviinin rinnalla!

joulumarkkinat_4

jouluar_2

joulumar_3

joulumarkkinat_10

joulumarkkinat_7

joulumar-10

joulumarkkinat_6

Markkinoilla oli tarjolla makkaroita, kaalia, possua, hanhea, ankkaa, grillattuja vihanneksia sekä gulassia. Viimeisintä tarjoiltiin mm. leipäkuoressa, mutta itse maistoin perunaröstiä gulassilla sekä jogurtilla ryyditettynä, puolisoni puolestaan söi ankkaa sekä perunoita. Annosten lisäksi saimme torimyyjältä jälkiruokapullat kaupanpäälle. Maistoimme myös ”piippupullia” sekä langosia. Langos on eräänlainen leipä, joka paistetaan rasvassa ja sen päälle tulee erilaisia täytteitä, kuten kermaviiliä ja juustoraastetta.

Ylipäätään ruoka Unkarissa on tuhtia – lihaa, makkaraa, ankkaa ja perunaa. Joulumarkkinoilla hintataso oli selkeästi kalliimpi, mitä tulee muutaman korttelin päässä oleviin ravintoloihin. Edullisin lounas ravintolassa maksoi noin neljä euroa ja se sisälsi alkukeiton sekä pääruoan. Muuten söimme hieman ”paremmissa” ravintoloissa ja hintataso oli kolmen ruokalajin illallisella viineineen sekä oluineen noin 40 – 50 euroa.

joulumarkkinat_9

jouluma_5

joulum_4

joulum_3

joulum_2

joulum_1

joulumarkkinat-valot

Hämärän laskeutuessa Budapest oli ihanan tunnelmallinen. Koska sää suosi ja illat olivat kirkkaita, istuskelimme useana iltana ruokakojujen lähistöllä seuraamassa markkinoiden tunnelmaa ja kuuntelemassa musiikkiesityksiä. Hehkuviini lämmitti sopivasti, vaikka iltaisin lämpömittari painuikin pakkasen puolelle. Sää suosi meitä koko reissun ajan, päivisin aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja vain parina päivänä oli hieman navakampi tuuli.

Budapest on oikein ihana matkakohde näin talvellakin ja varsinkin joulun aikaan. Joulumarkkinat luovat kaupunkiin aivan oman, uniikin tunnelman. Nämä olivat nyt viidennet joulumarkkinat Euroopassa, joissa olemme yhdessä käyneet ja kyllästymisestä ei ole tietoakaan. Viime syksy oli meille molemmille todella kiireinen ja raskas, joten reissu katkaisi kivasti loppuvuoden hulinoita. Uskon, että ensi jouluna lähdemme taas jonnekin päin Eurooppaa.

Minulla on aika paljon kuvia kaupungista ja niistä riittää kerrottavaa ainakin kahden postauksen verran. Kävimme kävelemässä Tonavan toisella puolella, kauniin linnan ympäristössä, joten seuraavaksi ajattelin esitellä kaupunkia kukkulalta käsin.

Belgia – Brugge

. 0 Kommentit .

Brygge_7

Brygge_5

Brygg_2

Brygg

Huomasin tässä, että olen unohtanut julkaista nämä reissukuvat vuoden takaiselta Belgian matkaltamme. Koska perinteisesti lähdemme näin vuoden loppupuolella reissuun, alkaa matkakuume hiljalleen jo nousemaan. Tänä vuonna olemme tosin poikkeuksellisesti kotona joulun, mutta reissuun on silti päästävä. Mutta nyt tästä Belgian valloittavasta kohteesta. Brugge on noin tunnin junamatkan päässä Brysselistä ja mikäli siellä suunnalla olet, niin suosittelen ehdottomasti piipahtamaan tässä vanhassa, keskiaikaisessa kaupungissa. Vaikka kaupunki onkin turistien valloittama, minä ihastuin kaupungin kokoon sekä arkkitehtuuriin. Mukulakivikatuja tallustaessa eteesi ilmestyy yht´äkkiä joki – Bruggea kutsutaankin pohjoisen Venetsiaksi.

Beygge_6

Brygge_3

Brygge_1

Joulukuussa ruohokin on vihreämpää.

Brygge_8

Brygg_12

Brygg_11

Brygg_10

Bruggen kuuluisimmat nähtävyydet ovat tuulimyllyt, joet sekä upeat rakennukset. Bruggessa on kaksi aukiota, Grote Markt ja Burg Square. Ensimmäisellä aukiolla, tai voisiko sitä toriksi kutsua, oli käynnissä joulumarkkinat ja sinne oli myös pystytetty luistelurata. Herkkukojuista leijaili ihana tuoksu, hehkuviini sai  posket punaiseksi ja mielen kepeäksi. Ehkä tuolla torilla hymyilytti hieman maireammin. Toisella aukiolla oli käynnissä markkinat, joilla myytiin vihanneksia, kalaa, lihaa jne. Kaupunki muistuttaa etäisesti Bremeniä, ehkä siksi tykkäsinkin Bruggesta niin paljon.

Meille riitti yksi päivä tässä kohteessa, joten sen enempää en oikein osaa kaupungista kertoa. Tunnelmallinen se kuitenkin oli ja jos ole suklaan ystävä, niin tästä kaupunkista löytyy lukemattomia suklaaputiikkeja.

Brygge_15

Brygge_20

Brygge_2

Brygge_14

Brygge_13

Brygge_10

Brygge_17

Brygge_18

Brygge_16

Brygg_13

Brygge_21

Brygge_19

Reissukuvien selaileminen on aina yhtä ihanaa. Varsinkin nämä joulumarkkinoilta otetut kuvat saivat sisimpäni sykähtämään. Ei ole joulua, ilman joulumarkkinoita. Kuten mainitsin, on tänä vuonna tuo joulu sen verran hankalasti, että päätimme pysyä kyseisen viikonlopun kerrankin kotosalla. Ehkäpä käymme perheiden luona vierailulla ja kotosalla lämmitämme pihasaunan, en tiedä vielä. Mutta vuosi on niputettava jotenkin kasaan, joten reissuun lähdemme joka tapauksessa. Reissusta kirjoittelen varmasti myöhemmin lisää.

Jos haluat lukea enemmän jouluisia matkakertomuksia, niin tässä pieni lista niistä. Iloisia lukuhetkiä.

Pyhiinvaellus pitsojen mekkaan – Pitseria Da Michele

. 0 Kommentit .

Michele_1

Näin perjantain kunniaksi ajattelin laittaa hieman pitsajuttuja. Niin, sen takia menimme Napoliin. Pitsan takia. Eikä minkä tahansa pitsan. Pitsan, jota joutuu jonottamaan. Pitsa, jota Julia Roberts söi ”Eat, pray, love” -elokuvassa. Ei siis voi olla huono, eihän?

Michele_3

Michele_4

Michele_11

Da Michele on perheyritys, joka on tarjonnut Napolilaisille pitsaa vuodesta 1870. Paikalle saapuessamme, jono ulkopuolella oli melkoinen. Haimme sisältä vuoronumeron ja pari olutta ja istahdimme tien varteen odottamaan vuoroamme. Tässä vaiheessa ajattelin, että ihan oikeasti… jonotetaan pitsaa?!? Miksi? Kun pääsimme sisälle ja meille näytettiin paikkamme, en ollut vielä tässäkään vaiheessa täysin vakuuttunut. Ravintola tai oikeastaan hallimainen huone oli täynnä ihmisiä ja näillä ihmisillä oli todella kova ääni. Melu oli siis korvia huumaava, äänet kaikuivat korkeassa tilassa, astioiden kilinä kimpoili seinästä toiseen, tarjoilijat juoksivat ympäriinsä ja vievät pitsoja joka suuntaan. Jossain vaiheessa joku kysyi tilauksemme ja sitten odoteltiin. Siinä välissä minulla oli aikaa ottaa kuvia, jotka otin itseasiassa istumalla paikallani. Ei ollut puhettakaan, että siinä ihmisvilinässä olisin pystynyt nousemaan paikaltani.

Michele_6

Michele_7

”I´m in love. I´m having a relationship with my pizza.”

Michele_5

Michele_13

Kun maistoin pitsaa, ymmärsin mistä tämä hypetys johtui. Ymmärrän täysin, miksi Julia totesi elokuvassa ”I´m in love. I´m having a relationship with my pizza.” Joten, menkää sinne Da Micheleen pitsalle. Sitten ymmärrätte tekin.

Rouhean rakas Napoli.

. 0 Kommentit .

Napoli_7

Likaista, vaarallista, turvatonta, se m-kirjaimella alkava sana – nämä asiat tulvivat ensimmäisenä mieleeni, kun kuulin sanan Napoli.

Lentomme oli Napoliin, josta siiryimme junalla Sorrentoon. Matkustimme lentokentältä bussilla Napolin keskustaan rautatieasemalle ja tuon matkan aikana ehdin näkemään pienen vilauksen Napolista. Liikenne oli hurjaa, joka puolella autot tööttäsivät ja skootterit poukkoilivat. Bussi oli ahdettu täyteen, lapset itkivät ja vauhdikkaissa mutkissa matkalaukut sinkoilivat pitkin lattioita horjuvien turistien yrittäessä pitää tasapainoaan. Sokkeloiset kadut vilahtivat ohi, roskia oli joka puolella ja kerjäläisiä istui teiden varsilla. Mietin, että mitenkähän tulen ikinä pitämään tästä kaupungista… Ensikosketus kun ei ollut kovinkaan lupaava. Huoleni oli kuitenkin turha. Napoli osoittautui omalla rouhealla tavallaan oikein ihanaksi kohteeksi.

Napoli_16Napoli_5 Napoli_4 Napoli_3 Napoli_2 Napoli_6

Ajattelin, että minulla on todella vähän kuvia Napolista ja niin tosiaan on. Kaupunki ei ehkä ole niitä kauniimpia ja kuvauksellisimpia kohteita, mutta selkeästi siellä oli kasvojenpesu menossa. Vanhoja rakennuksia saneerattiin, rautatieaseman alue oli juuri remontoitu ja poliiseja oli vähän joka kulmalla. Keskustassa oli siistiä, ei lainkaan niin roskaista, kuin laitakaupungilla. Olimme Napolissa kolme päivää ja ensimmäistä kertaa aika tuntui loppuvan kesken. Olisimme voineet olla ainakin kaksi päivää pidempään, niin kiva Napoli oli.

Napoli_1

Kaupungissa oli edullista niin syödä, kuin tehdä ostoksia. Alenusmyynnit olivat parhaillaan käynnissä ja tuotteiden lähtöhinnat olivat noin 30 % edullisemmat, kuin Suomessa. Tästä kun vielä laskettiin 50-60 % alennus, niin hinnat aloivat olemaan todella huokeita. Napolissa on siis jokaiselle jotakin. Jos haluaa tehdä ostoksia, on kaupungissa useita ostoskatuja. Näistä tärkein on ehkäpä Via Toledo sekä Via dei Tribunali. Chiaian alueella oli enemmän luksusmerkkejä, mm. Boss, Prada, LV ja Furla löytyvät sieltä. Näissäkin oli mukavat alennusmyynnit käynnissä.

Oli siis ostoskatuja…

Napoli_15

…. ja ”ostoskatuja”.

Napoli_14

Varsinkin rautatieaseman ympärillä näkyi piraattilaukkujen myyjiä ja tultiin meillekin muutaman kerran tarjoamaan iPhonea edulliseen hintaan.  Kenenkähän raasun takataskusta se oli viety, en tiedä.

Napoli_13 Napoli_12 Napoli_11 Napoli_10

Napolin vanhakaupunki oli myös todella kiva ja myös siellä oli uudistukset käynnissä. Ravintolat menivät kiinni noin yhdentoista aikaan ja tuntui, että tämän jälkeen koko kaupunki hiljeni. Ei me kyllä etsimällä etsittykään sen kummempaa yöelämää, huomattiin vaan tämä seikka illalla kaupungilla kävellessämme. Napolissa tosiaan olisi ollut vielä nähtävää vaikka kuinka paljon ja hieman jäi harmittamaan, että emme ehtineet ihan kaikkea näkemään. Toisaalta, nyt on syy mennä takaisin ja Napolista Roomaan pääsee noin tunnissa, joten ehkäpä nämä kaksi kohdetta voisi joskus yhdistää.

Yksi syy, miksi kannattaa matkustaa Napoliin on pitsa.

Kyllä.

Tästä lisää seuraavaksi.

Capri – moni kakku päältä kaunis.

. 0 Kommentit .

Capri_15 Capri_16

Sorrentosta pääsee kätevästi vesiteitse lähellä oleville saarille. Yksi ehdoton kohde oli Caprin saari. Olin lukenut saaresta ennen reissuun lähtöämme ja sinne oli pakko päästä. Niinpä hyppäsimme veneeseen ja puolen tunnin kuluttua Capri häämötti edessämme.

Capri_14 Capri_13 Capri_12

Saavuimme satamaan turistimassojen keskelle ja mietimme, että mitä seuraavaksi. Koska lämpötila alkoi hiljalleen lähennellä kolmeakymmentä, päätimme lähteä kiertämään saarta veneellä. Caprin satamassa oli useita veneretkiä tarjoavia yrityksiä ja sen kummemmin miettimättä, ostimme liput ja pian olimmekin avoveneen kannella nauttimassa tuulesta, auringosta ja upeista maisemista.

Capri_11 Capri_10 Capri_9 Capri_8 Capri_7 Capri_5 Capri_4 Capri_3

Saari on upea näin mereltäpäin katseltuna. Retkeä vetänyt kippari kertoi saaren historiasta, luonnosta sekä julkkisten huviloista ja maustoi kerrontaa hauskoilla letkautuksilla. Retki oli kyllä kiva kokemus ja ehdottomasti suosittelen sellaiselle lähtemään, mikäli Caprille olet matkustamassa.

Capri_2 Capsi_1

Veneretken jälkeen kipusimme portaita pitkin Caprin kaupunkiin. Satamasta pääsee ylös myös hissillä, mutta jonot olivat niin pitkät, että päätimme kuntoilla reilun kolmenkymmenen asteen helteessä. Itse Caprin kaupunki oli juurikin sitä, mitä odotin sen olevan. Luksusta, kallista, täynnä turisteja, etäisesti se muistutti Monacoa. Kiertelimme hetken kaupunkia ja alustavista suunnitelmista huolimatta, jätimme Anacaprin väliin. Olin lukenut, että tuo Anacapri, jonne pääsee bussilla, on paljon miellyttävämpi ja rauhallisempi, kuin itse Caprin kaupunki. Päivä oli kuitenkin ollut pitkä ja kuuma, joten viileä hotellihuone tuntui paljon paremmalta vaihtoehdolta, kuin kuumassa bussissa matkustaminen.

Viikko Sorrentossa vierähti siis tällaisissa tunnelmissa. Seuraavaksi suuntasimme takaisin Napoliin, jossa olimme lomamme kolme viimeistä päivää. Napoli oli minulle ensin hieman järkytys ja mietin, että miten ikinä pystyisin pitämään kyseisestä kaupungista. Kuinka kävi, siitä lisää seuraavaksi.

Retki Amalfille – elämäni jännittävin bussimatka.

. 0 Kommentit .

Rannikko_1

Eräänä pilvisenä aamuna päätimme hypätä Sorrentosta bussin kyytiin. Mikä sen parempi tapa viettää muutama tunti päivästä, kun aurinkoakaan ei näkynyt. Päämääräksi valikoitui useista vaihtoehdoista Amalfi. Tiesin kyllä, että etelä-Euroopan vuoristotiet ovat jyrkkiä ja mutkaisia ja että Italian liikenne on kaaottista, mutta mutta…

Menomatka taittui oikein mukavasti, saimme sopivasti paikat bussin vasemmalta laidalta. Vinkiksi vaan, että jos haluat ihailla kauniita maisemia (ja räpsiä huonolaatuisia kuvia bussin ikkunan läpi), valitse  puoleksesi bussin etuosasta katsottuna vasen laita. Ikkunan vieressä istuessa näkee myös sopivasti jyrkänteiden reunojen yli, eli en suosittele ikkunapaikkaa korkeanpaikankammoisille.

Bussi oli melko täynnä ja tila alkoi käydä ahtaaksi, mitä pidemmälle matkustimme. Loppumatkasta myös keskikäytävä oli täynnä seisovia matkustajia. Suunnittelimme ensin, että poikkeamme matkalla Positanoon. Mielemme kuitenkin muuttui matkan aikana, noin tunnin seisominen bussin keskiosassa ei houkutellut, joten päätimme suunnata suoraan Amalfiin.

Rannikko_5 Rannikko_4 Rannikko_3 Rannikko_2

Matkan varrella näimme palan Amalfin rannikkoa, ihania pikkukyliä, upeita vehreitä vuoristoja sekä kaunista luontoa.

Kun saavuimme Amalfille, pilvet repeytyivät ja aurinko alkoi paistamaan juuri sopivasti.

Amalfi_10 AMalfi_8 Amalfi_7 Amalfi_6 Amalfi_5 Amalfi_4Amalfi_31Amalfi_1

En oikein osaa sanoa Amalfista hyvää enkä huonoa, kokemukseni oli hyvin neutraali, koska vierailumme kylässä oli todella lyhyt. Jos nyt saisin valita matkakohteemme uudestaan, saattaisin valita Sorrenton niemimaan eteläpuolen – Amalfin ja sen ympärillä olevat kylät. Salernoonkaan ei Amalfilta ole pitkä matka. Sorrento oli sen verran turisteilla kyllästetty, että jopa lyhyen vierailumme aikana, koin Amalfin miellyttävämmäksi juurikin tämän idyllisyyden ja pikkuruisuuden vuoksi. Toki Amalfissakin oli turismia, mutta siellä ei ollut ihan niin kaoottista, kuin Sorrentossa.

Vietimme Amalfissa muutaman tunnin ja päätimme lähteä takaisin Sorrentoon ja pysähtyä matkalla Positaanoon. Heti matkan alussa mielemme muuttui, taas kerran. Bussimatka osoittatui hieman jännittävämmäksi, kuin tullessamme. Koska päivä oli jo iltapäivän puolella, ruuhkat olivat aikamoiset. Siinä sitten seurasimme täpötäydessä bussissa (taas ihmiset seisoivat keskikäytävällä kiinni toisissaan, puuh…), kuinka bussikuski välillä pysäytti bussin ja hyppäsi ulos ohjaamaan tukossa olevaa liikennettä. Ja kun liikenne oli tukossa, se tosiaan oli tukossa. Autot eivät liikkuneet mihinkään suuntaan, ihmiset ohjailivat liikennettä ja väistelivät hurjana poukkoilevia skoottereita. Kapeilla teillä kaksi bussia mahtui juuri ja juuri ajamaan yhtäaikaa, kyljet miltei hipaisivat toisiaan. Pari kertaa pistin silmät kiinni. Tätä hullunmyllyä seuratessamme päätimme ohittaa Positanon suosiolla ja jatkoimme samalla bussilla takaisin Sorrentoon.

Illalla maistuikin sitten pitsa ja viini, oli sen verran jännittävä tuo reissu… :)

Kiivaa viikon aloitusta, tällä viikolla on tiedossa lisää postikortteja Italiasta.

Sorrento ja Sant’Agnello – kun turistiaallot ja idyllinen italialainen pikkukylä kohtaavat.

. 0 Kommentit .

Sorernto_17

Kesälomareissujen muistelu on aina yhtä ihanaa, mutta samalla myös kamalaa. Salakavalasti matkakuume alkaa näiden kuvien myötä taas nostamaan päätään. Minun on pakko myöntää, että lentokoneen pyörät olivat tuskin koskettaneet koti-Suomen maankamaraa, kun olimme jo päättäneet tulevan talven matkakohteemme. Tästä lisää, kun sen aika on. Keskitytään nyt ensin Italiaan, joka ei pettänyt tälläkään kertaa.

Vuosi sitten ihastuimme Italiaan, sen kulttuuriin, ihmisiin, ruokaan, luontoon… oikeastaan ihan kaikkeen mitä maa tarjoaa. Garda-järven alue oli upea matkakohde, niin henkeäsalpaavan kaunis ja rauhallinen. Tänä kesänä päätimme matkustaa etelämpään ja otimme lennot Napoliin. Napolista matkustimme junalla Sorrentoon tai tarkemmin Sant’Agnelloon, jossa viihdyimme loman ensimmäisen viikon.

Sorrento_5Sorrento_12  Sorrento_19 Sorrento_18 Sorrento_17

Valitsimme hotellimme vähän vahingossa. Huomasimme hotellitarjontaa kartoittaessamme hurjan hyvän tarjouksen hotellista, joka sijaitsi Sant’Agnellon puolella. Hotellilta oli matkaa Sorrenton keskustaan vajaa kaksi kilometriä ja onneksi, siis onneksi valitsimme juurikin tuon hotellin. Hotelli itsessään ei ollut erikoinen, aamupala kuului hintaan, huoneet olivat siistit ja sisäpihalla oli kiva uima-allasalue, mutta tuo sijainti! Sorrento nimittäin paljastui melkoiseksi turistien kansoittamaksi kyläksi, idyllisyydestä oli vain rippeet jäljellä. Viihdyimme tuolla Sant’Agnellon alueella ja sen viereisissä pikkukylissä paljon paremmin, kuin kaoottisessa Sorrentossa.

Toki Sorrentossa oli paljon hyvääkin, kaupunki oli siisti ja vanhankaupungin katuja reunustivat herttaiset pikkuputiikit… Mutta silti kaupunki oli turhan ruuhkainen ja meluisa minun makuuni. Välillä ihmismassojen keskellä käveleminen ahdisti todella. Sant’Agnello oli taas täysin vastakohta tälle kaikelle, siellä oli kivan rauhallista ja hintatasokin oli luonnollisesti paljon edullisempi, kuin Sorrentossa. Ravintolatarjonnastakin löytyi helmiä!

Sorrento_13Sorrento_10

Hotellimme vieressä oli kiva aukio, jolla sijaitsi ravintoloita sekä kirkko. Pääsimme todistamaan parit italialaiset häätkin siinä viinin lipityksen lomassa. Iltaisin ravintolat valaistiin ja terassit valloitti livemusiikki, aika ihanaa…

Ruoasta sen verran, että siinä kyllä huomasi selkeästi etelä- ja pohjois-Italian erot. Etelä on karumpi ja köyhempi pohjoiseen verrattuna ja meri on lähellä. Siksi ruokien raaka-aineet olivatkin kasvikset sekä kala, simpukat ja äyriäiset. Menujen listat olivat täynnä ihania kasvispainotteisia pastoja, simpukkapastoja sekä tietysti puu-uunissa valmistettuja pitsoja. Munakoiso, kesäkurpitsa, paprika ja tomaatti olivat raaka-aineita, jotka vilahtelivat miltei jokaisessa ateriassa. Myös mozzarella on etelän oma herkku ja caprese-salaattia sai joka paikasta. Etelästä puuttui bruschetat ja alkupalojen tilalla olikin mm. uppopaistettuja riisipalloja ja lihapiirakoita, etelä-Italian omia herkkuja.

Sorrento_22Sorrento_16 Sorrento_23Sorrento_15 Sorrento_14 Sorrento_21  Sorrento_11

Onni oli matkassamme tälläkin kertaa ja kuin ihmeen kaupalla majoituskohteemme osui nappiin. Viikosta jäi siis oikein mukavat muistot ja suosittelen ainakin piipahtamaan Sorrentossa. Sorrentosta kävimme päivän reissuja Caprilla sekä Amalfilla. Näistä siis tulossa muutama kuva… vaikka hieman laiska kuvaaja olinkin.